http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/ Recent changes in koulutusten kumma aliarvostettuus http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/koulutusten%20kumma%20aliarvostettuus http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1119876101 <p><ins>Protu on kumma järjestö. Sen tavoitteet (joita en viitsisi alkaa kerrata) täyttyvät kaikkialla, missä ihmiset puuhaavat ja puhuvat fiksusti yhdessä, mutta silti näiden tavoitteiden täyttymisessä on leireillä, protuleireillä, kummallinen erikoisasema. Protutoiminnassa on paljon ihmisiä, joille kaikki muu protutoiminta on jotenkin oheista leiritoiminnalle ja palvelee yksinomaan leirien aikaansaamista. ''Leireillä'' sitten voidaan toteuttaa ''tavoitteita''.</ins> <p><ins>Seuraus on selkeä: leirit ovat upeita, kaikki muu on ylimääräistä vaivaa, seminaareissa ollaan muka tekemässä jotain virallista ja koulutuksissa ollaan "oppimassa" - mikä vielä ymmärretään "tiedon vastaanottamiseksi". Tästä kärsivät kaikenlaiset protun seminaarit ja tapahtumat, mutta eniten nähdäkseni siitä kärsivät koulutukset. Olen yrittänyt miettiä, miksi juuri koulutuksilta odotetaan mitä kummallisimpia asioita (ja miksi vanhat apparit, kiitokset heille heidän panoksestaan ''leireille'', ovat niin turhautuneita koulutuksissa). Olen keksinyt 2 syytä:</ins> <p><ins># koulutukset ovat '''pakollisia''', jolloin niitä väistämättä alkaa pitää velvollisuutena, ja # koulutus-sana on huonoksi onnekseen johdettu sanasta "koulu", joka tuo useimmille ihmisille välittömästi mieleen Suomen kouluista tutut opetustilanteet, joissa joku nimitetty vetäjä (opettaja) opettaa niille, joita kutsutaan oppilaiksi.</ins> <p><ins>Minusta pitäisi olla itsestäänselvää, että koulutusten tavoitteet ovat samat kuin leirienkin. Ne ovat molemminsuuntaista ajatustenvaihtoa osallistujiensa välillä, johon kuuluvat niin kouluttajat kuin koulutettavat. Ainoa ero kouluttajien ja koulutettavien välillä on se, että ensimmäiset saavat päättää aikatauluista.</ins> <p><ins>Koulutuksissa jokainen antaa ja jokainen saa, mutta näiden määrän suhde ei riipu ensisijaisesti roolista koulutuksessa (vastuukouluttaja? apukouluttaja? vanha? uus?) vaan siitä, kuinka paljon kokemusta ja mielipiteitä itse kullakin on jaettavana. On luonnollista, että esimerkiksi vanhat ohjaajat ja apuohjaajat pikemminkin jakavat kokemustaan kuin yrittävät kerätä sitä. Jossain vaiheessa on hyväksyttävä, että vaikka on viisas, kokenut ja vastuullinen leireillä, pitää olla viisas, kokenut ja vastuullinen koulutuksissakin.</ins> <p><ins>Myönnän, etten itse ole paras mahdollinen henkilö jauhamaan aiheesta, koska minulle koulutuksissa on ''enemmän'' pointtia kuin leireissä. Leireillä käydään pakosta joka vuosi samat asiat, kun taas koulutuksissa voidaan olettaa edes jotain pohjatasoa. Mutta joo, ei niissä koulutuksissa kyllä pelkästään hauskaa ole tarkoitus pitää ja olisi niistä tarkoitus oppia uuttakin; kunhan murisen, kun ihmiset tuntuvat tajuavan koulutusten pointista noin alle puolet...</ins> Mon, 27 Jun 2005 12:41:41 +0000