http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/ Recent changes in kokemuskateus http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/kokemuskateus http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1271442439 <p>Kokemuskateus on tunne, että joku jossain muualla on tekemässä jotain paljon hauskempaa tai ainakin mielenkiintoisempaa; että muille tulee jännittäviä, opettavaisia ja avartavia kokemuksia, ja itse missaa kaiken tai ainakin juuri ne kokemukset. Kokemuskateuden hipaisun tuntee <del>helposti,</del> <ins>usein,</ins> kun ihmiset kertovat matkoistaan, hyvin menneistä roolipelisessioistaan, [iskemispeli]stään, seksisessioistaan, tutustumisistaan ja ylipäänsä kaikista vähänkään <del>harvinaisemmista</del> <ins>vähemmän arkipäiväisistä</ins> kokemuksistaan. <p>Kokemuskateutta pitää yllä voimakkaana se, että ihmisten elämät kuulostavat kerrottuina lähes aina kiinnostavammilta ja vauhdikkaammilta kuin koettuina. Kertomuksiin valitaan parhaat palat, niillä haetaan hyväksyntää, ja <del>kokemusten tulkinta on muutenkin lähempänä ihanteita kuin niiden eläminen. Jotta</del> <ins>jotta</ins> juttu kiinnostaisi muita, siinä on syytä olla jotain [erikoista]. <ins>Sitä paitsi kokemusten tulkinta on muutenkin lähempänä ihanteita kuin niiden eläminen.</ins> Ei ole ihme, että melkein kaikki ihmiset elävät harhaluulossa, että muilla on mielenkiintoisempi elämä kuin itsellä. (Hyvä keino <del>pahentaa tätä</del> <ins>saada verrokkitietoa</ins> on lukea [tunnustusten luola]a <del>:)</del> <ins>:))</ins> <p>Minä kasvoin aikoinani arvostamaan kokemuksia yli kaiken, mutta tajusin myös ettei kaikkea pysty <del>tekemään, vaikka</del> <ins>tekemään (sääli:</ins> [mahdollisuudet eivät <del>toistu].</del> <ins>toistu]).</ins> Minun seksielämäni kehitys ([penismonologi]) oli selvästi <del>kokemustenjanon</del> <ins>kokemuksenjanon</ins> ohjaamaa, ja yhä edelleen minä haluan ottaa lisää selvää, nähdä itse, puhua ihmisten kanssa, ja ennen kaikkea ymmärtää. En osaa perustella tätä intoa, en osaa selittää sen motiivia: minä olen niitä ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää kaiken. Onneksi, onneksi kokemuksia tulee aika vauhtia, jollei niitä pelkää ja yritä estää valikoivuudella tai epäröinnillä. <p><del>Minussa</del> <ins>Minulle</ins> on <del>hirveästi</del> <ins>kehittynyt</ins> tiettyä itsetyytyväisyyttä ja -varmuutta, joka on seurausta siitä, että olen kokenut jo niin paljon. Lasten, työelämän, seurustelun, ihmisten kohtaamisen, konfliktien sovittelun, monien ja moninaisten asioiden suhteen minusta tuntuu, ettei minun tarvitse enää osoittaa mitään - että näin on tarpeeksi hyvä. Silti koettavaa on loputtomasti, ja törmään säännöllisesti asioihin, joista tunnen taas kokemuskateuden viillon. <p>Esimerkiksi seksuaalisuudessa on <del>hirveästi</del> <ins>paljon</ins> kokemuskateuden aiheita. Joku voi kertoa, että on ollut joskus niin kiimainen, että on saanut orgasmin keskellä katua - minäkin haluaisin. Jollekulle on voinut vahingossa käydä niin, että on alkanut pussailla ystävänsä kanssa, ja se onkin tuntunut vähän liiankin kiihottavalta. Minä myös, jooko? <ins>Yhyy?</ins> Erityisen kade olen tilanteista, joissa tehdään jotain tunteellisesti vaikeaa ja latautunutta mutta tästä vaikeudesta päästään jotenkin ihmeellisesti yli - esimerkiksi, eronneen pariskunnan toinen puoli yhyttää toisen naimassa jotakuta kolmatta mutta päättääkin tunkea mukaan sen sijaan, että juoksisi itkien pois. <p>Esimerkkejä on <ins>aivan</ins> loputtomasti, <del>loputtomasti.</del> <ins>ja törmään niihin sitä tiheämmin, mitä rajatumpaa elämäni on.</ins> Minulla on ollut säännöllisesti ongelma, että kun parisuhde kuihduttaa sosiaalista elämääni, alan tulla kateelliseksi kumppanini kokemuksista. Tämä on ehkä jonkinlainen tapa olla [mustasukkainen], mutta siinä on selviä <del>erojakin.</del> <ins>erojakin tavanomaiseen mustasukkaisuuteen verrattuna.</ins> Esimerkiksi, jos sivusuhde ei vähennä kumppanini halukkuutta, se on huomattavasti enemmän OK kuin jos "menettäisin" kumppanini halukkuutta kolmannelle osapuolelle. Vielä enemmän asia on OK, jos pääsen jotenkin jakamaan näiden ihmisten välisiä kokemuksia - jos minulle kerrotaan niistä (niin tarkasti kuin haluan), tai jos olen niissä mukana. Inha olo tulee melko selkeästi siitä, että kokee tulleensa suljetuksi ulos jostain <del>hauskasta,</del> <ins>hauskasta tai mielenkiintoisesta,</ins> ei siitä, että on menettämässä oikeuttaan toiseen ihmiseen. Olen <del>kade siitä,</del> <ins>kateellinen,</ins> jos kumppanillani on kivempaa jonkun muun kanssa kuin minun, koska jään paitsi jostain hauskanpidontavasta, en <ins>koska jään paitsi</ins> kumppanistani. <p>Ehkä olen vain tungetteleva kaikenanalysoija, joka ei suostu hyväksymään, että kahden ihmisen välinen kokemus on kahden ihmisen välinen asia. Mutta en ole varmasti ainoa sellainen. Lähes kaikki ihmiset tuntuvat esimerkiksi miettivän, miten tehdään tuttavuutta itseä kiinnostavaan ihmiseen. Miksei tällaista tietoa saisi jakaa? Entä, jos saakin, miksei saisi jakaa tietoa siitä, mitä kokee toisen ihmisen kanssa? Entä, jos tätäkin saa, miksei saisi yrittää analysoida yhdessä muiden kanssa oman <ins>ja toisten</ins> kokemuksen rakennetta? Eikö pitäisi antaa muillekin eväät samaan kokemukseen? <p>[...] Fri, 16 Apr 2010 18:27:19 +0000