(nettipäiväkirja 10.01.2025) Olen esittänyt nyt [Kerava]a jonkin verran, ja olen todennut, että ihmiset eivät kuule sitä sellaisena kuin haluaisin. Jotkut pitävät sitä matkailu- tai kuntamainoksena, mikä on ihan ymmärrettävää, koska Suomessa ainoa, joka tekee kunta-aiheisia biisejä, on kunnat itse. Toisaalta sitä pidetään myös Kalevauva-bändin tuotosten kaltaisena, minkä senkin ymmärrän, koska kerran biisissä sanotaan paljon satunnaisia, irtonaisia asioita, vähän niin kuin keskustelupalstan kommentteja.
Ajattelin torjua nämä tulkinnat sillä, että teen biisistä henkilökohtaisen ja juonellisen, niin ettei se voi koostua mistään yleisen tason Kerava-huomioista. Tässä siis uudet sanat.
Kauppakaari vie, keskustan pitkä tie, // siellä kahvilat on // Me tullaan pyörällä, tavataan ystävät, // yhdessä nauretaan // Kesäiltaan iloiseen // kuuluu nauru teinien // Hiuksiis illan viipyvä aurinko // hehkuu kultaansa
Kerava, siellä sinun huomios sain // Kerava, halusin pitää sut aina omanain // Kerava, meitä tuleva odottaa // Kerava, sieltä löysin mä // rikkauksia kalliimpaa
Vanhan Lahden-tien leveä pyörätie // mua taas kuljettaa // Kun tulee Kerava, poikkean varrella // viihtyisään joenrantaan // Kesäiltaan lämpöiseen // kuuluu leikit lapsien // Keinukallion laelta korkeelta // siintää kaikki maa
Kerava, metsiäsi katselen // Kerava, elämää näiden hyvien ihmisten // Kerava, ehkä takas pitäis muuttaa // Kerava, saatat tarjota // rikkauksia kalliimpaa
Kerava, tahdon lapseni opettaa // Kerava, ystävyydelle arvoa antamaan // Kerava, kirsikkapuut kukoistaa // Kerava, joka päivä on // arjen pientä unelmaa // joka päivä on // arjen pientä unelmaa
* [merkintä: 2025-01] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä]