(nettipäiväkirja 13.08.2026) Tämä tapahtui pari vuotta sitten.
Olin palaamassa pyörällä kotiin, olin foicaqbor (Raixe-kielinen sana ihmiselle, joka etsii lisää sitoumuksia elämäänsä, ja kuulin Viikin arboretumin kohdalla laulua metsästä. Aioin ensin mennä ohi, mutta sitten päätin mennä kuuntelemaan, mistä on kyse. Siellä oli parikymmentä metsäylioppilasta -- metsässä, osuvasti -- laulamassa ja kännäämässä. Kysyin, saanko liittyä seuraan, ja sain. Minulla ei ollut heidän kanssaan paljon muuta puhumista kuin kysellä heidän menoistaan.
Ehkä eniten jäi harmittamaan se, että fuksilaulua ei laulettu tarpeeksi pitkälle, että minun fuksivuoteni olisi tullut. Mutta sainhan tulla mukaan "ken ompi fuksi ylipäänsä" -säkeistöön.