<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>katkeruudesta</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in katkeruudesta</description>
<item><title>katkeruudesta</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/katkeruudesta</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1706109119</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 24.01.2024) Pelästyin oman luonteeni 
kehitystä, ja kuinkas sitten kävikään...&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Jossain vaiheessa, tässä pari vuotta sitten, olin välillä 
ärtynyt ja turhautunut siitä, miten ihmisten vaatimukset ovat kovin 
epätasapainossa. Niille, jotka suostuvat yrittämään, kasataan aina 
lisää vaatimuksia, ja niille, jotka eivät tajua tai suostu ottamaan 
toisia huomioon, ei ole siitä oikeastaan mitään muita seurauksia kuin 
että muut ihmiset eivät jaksa yrittää saada heitä tekemään jotain 
hommia (ja siitä saattaa seurata ulos sulkemista).&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Toisaalta, olin myös turhautunut siihen, miten vaikeaa on saada 
selville, onko tehnyt jotain väärin toisten mielestä -- vähän saman 
dynamiikan takia, siis siksi, että ihmisten konfliktinselvitystaito ja 
-jaksaminen on niin vähäistä. Ehkä te olette tottuneet elämään 
ikuisessa epäilyksessä, onko kukaan oikeasti rehellisesti teidän 
kanssanne omasta ilostaan, mutta minulle se on tajuttoman raskasta. En 
osaa elää maailmassa, jossa ihmiset teeskentelevät eivätkä suhteet ole 
aitoja ja sydämellisiä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Nämä ongelmat tavallaan korjautuivat, koska sain tarpeeksi 
ympäristööni ihmisiä, jotka ovat iloisia. Se, että oma stressi on 
laskenut, auttaa myös paljon, kuten sekin, että löysin vaihteeksi 
työpaikan, jossa voin kunnioittaa työtovereitani ja pitää heistä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta joitain vaikeuksia on jäljelläkin. En luota ihmisiin niin 
paljon kuin pienempänä. Olen tullut kyllä paremmaksi hyväksymään sen, 
että melkein kaikilla on joitain ristiriitoja, joita he eivät halua 
ottaa puheeksi, mutta minulla on helpommin sellainen tunne, että näitä 
ristiriitoja on. Eikä pelkästä epäilystä ole juuri muuta hyötyä, kuin 
että se rasittaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Vielä selvempi ongelma on se, että kun olen osittain selvinnyt 
ikävyydestä ja nihkeydestä yksinkertaisesti kääntämällä huomiotani 
muualle, minun on vaikeaa sulattaa keskusteluita ja puhetovereita, 
jotka vetävät minua katkeruuteen ja valittamiseen. En tiedä mitä 
puhuisin sellaisessa tilanteessa, koska en halua ohittaa toisen 
katkeruutta olankohautuksella -- se ei tee oikeutta hänen tunteitaan 
kohtaan -- mutten halua myöskään ottaa sitä vakavasti, koska sitten 
joudun uppoutumaan asioihin, joiden käsittely on raskasta.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Vielä vaikeampaa on se, että katkera puhe on minusta usein 
epätotuudenmukaista. Katkeruus ja harmi ovat aitoja, mutta ne 
kanavoituvat tosi usein valitukseksi aiheista, jotka eivät ole se 
varsinainen ongelma ja pihvi. Vanhukset valittavat nuorista, vaikka 
heidän ongelmansa on useammin se, että he eivät koe saavansa 
kunnioitusta. Pyöräilijät valittavat talvikunnossapidosta, vaikka he 
oikeastaan haluavat lähinnä rakentaa omaa yhteisöllisyyttään. Jotkut 
valittavat siitä, miten toiset eivät osaa käyttäytyä, vaikka heidän 
harminaiheensa on se, etteivät he uskalla, osaa tai jaksa selvittää, 
miten varsinainen haitta saadaan korjatuksi.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Enkä tietenkään väitä, ettei tällaisesta saisi puhua! Enkä 
väitä, että valittaminen olisi aiheetonta. Mutta minulle tulee näistä 
keskusteluista epämukava olo. Kiemurtelen ja yritän olla kohtelias, 
mutta minun on vaikea rentoutua.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Loppujen lopuksi epämukavuuteni ehkä kumpuaa siitä, että 
pelkään omaa katkeruuttani enkä halua identifioitua kärttyiseksi. En 
halua, että minusta tulee vanhemmiten ikävä ihminen. En halua vihata 
eksiäni, enkä halua uskoa, että kaikki viat ovat muissa ihmisissä. En 
halua nähdä maailmaa epäonnistumisten rykelmänä. Enkä ole koskaan ollut 
kotonani yhteisöissä, jotka on rakennettu muiden halveksunnalle (paitsi 
ehkä jos en ole huomannut että näin on) :)&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta kyllä minua huolestuttaa sekin, että tällainen 
kielteisyyden välttely irrottaa minut täysin maailmasta. Että suljen 
silmäni kaikelta ikävältä ja pahalta. Ja etten pysty ottamaan toisten 
surua ja murhetta vastaan.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta se, [mihin oikein pyrin], ei ole muuttunut. Minä haluan, 
että ongelmiin puututaan. En halua vaientaa epäkohtia, mutta haluaisin, 
että niistä tehtäisiin nopeasti korjausmuistilista ja sitten 
puhuttaisiin siitä ja sen toteuttamisesta...&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2024-01] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä] * [yhteisö] * [millaisia ihmiset sattuvat olemaan] 
* [kaikki muuttuu paremmaksi] * [irc tuo esiin ihmisten huonot 
puolet]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 24 Jan 2024 15:11:59 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
