Yksi lähtee ja toinen palaa 
katsotaan, kuka ketäkin halaa 
kuka kehenkin uskoa valaa
Olemme yksin kahdestamme 
kun tarkkailemme ruumiitamme 
ja tunnistamme ongelmamme
Yksi lähtee ja toinen palaa 
tahtoisin vain koskea salaa 
käsiin muisto ihosi alaa
Ehkä olimme rikki jo syntymässä 
etsimme paikkamme järjestelmässä 
ja nyt olemme sylikkäin tässä
Kaksi tuttua, jotka muuanne kahtoo 
molemmat vain arvelee, mitä tahtoo 
ja odotuksia toisilleen ahtoo
Mikä olin minä mitään täyttämään? 
Mikä toivomuksiasi itse käyttämään? 
Kävitkö mulle tietä näyttämään?
Mikä toiveiden suuri lopputulos? 
Miksi sisällä olen, vaikka meen ulos? 
Mikä pitää, jollei kiehdo sulos?
Yksi lähtee ja toinen odottaa 
että toisesta muiston kadottaa 
mutta itsensä puuhun sidottaa
Minä tahdoin elää maailmassa 
kaikkia ihmisiä rakastamassa 
joskus hyväilemässä, joskus satuttamassa
Elämää järjestin sitä varten 
ja heittäysin maailmaan lumoojatarten 
maahan orjien ja kuningatarten
Älä ihmettele, jos et mua sijoiltani saa 
katseesi vain syvältä koskettaa 
et voi enempää koskaan olettaa
Nyt sua yhtaikaa kaipaan ja pelkään 
annatko pusun vai saatko selkään 
ei erotu kyynelees kimmelkään
Nyt sua yhtaikaa kaipaan ja vihaan 
Annan itselleni anteeks kun kaivaudun lihaan 
Nautit ja kärsit kun ajan sun pihaan
Luulitko jo, että kuvani piirtyy? 
Uutta vain löytyy, kun syvemmäs siirtyy 
jos mun selkenee, sun himertyy
En voi pakottaa sua musta pitämään 
ei rakkaudella voi korjata, vain panna itämään 
jollei taimi kasva, ei ole sitäkään
Toki kasvaa kaunista liitostamme 
me vain odotamme kiitostamme 
kun katsomme jälkikasvuamme
Kasvumaa saa tyytyä kohtaloon 
jos et ihailemaan pysty, otat kainaloon 
sen, millainen mä oikeasti oon
Jos mua viimein väsyt pitämään 
saat uuden maan, uuden taimen panet itämään 
voi olla, ettet paremmaks saa sitäkään
Sillä yksi lähtee ja toinen palaa 
ei voi vannoa ikuista pitempää valaa 
ja rakkaudetta elo on tukalaa
Mutta vala ei sulle rakkautta takaa 
ja mitä ei ole, ei voi myöskään jakaa 
eikä liitto ole ilon pohja vakaa
Eikä toiveesi mua toiseksi tee 
eikä opittu hymy iloiseksi tee 
eikä arki kulu, vaan matelee
Onko elämä kaunis vai onko se hyvää? 
Ei voi kaikkea saada, jos hakee pysyvää. 
On arjen hunaja liian syvää...
Ei voi olla virheen mahdollisuutta 
ei voi oppia ruumiista uutta 
ei voi olla kiltti, jos ei niin tahdo 
ei voi säilyttää, ellei takana vahdo