(nettipäiväkirja 07.01.2013) Lastenkasvatukseen taitona pätee oikeastaan sama kritiikki kuin minkä Platon kohdisti "politikkaan" tai "puhetaitoon". Mitä on se taito päättää, joka ei itse asiassa ole taitoa siitä, mitä pitäisi saada aikaiseksi? Mikä on se taito kasvattaa, joka ei itse asiassa ole taitoa siitä, mihin lasta kasvatetaan? Kumpi on parempi päättämään tietotekniikkahankinnasta, se, joka ymmärtää hyvin tietotekniikkaa ja hankintoja, vai se, joka ymmärtää hyvin päätöksentekoa? Kumpi on parempi kasvattamaan lasta oikeudenmukaisuuteen, se, joka ymmärtää hyvin lapsia ja sitä, mitä [oikeudenmukaisuus] on, vai se, joka ymmärtää hyvin kasvattamista?
Toki toisiin ihmisiin vaikuttamisessa ja opettamisessa on tiettyä menetelmällistä taitoa, jonka avulla saa edistetyksi paremmin tarkoitusperiään, olivat ne sitten arvollisia tai eivät. Mutta todellisia politiikan ja kasvatuksen asiantuntijoita ovat ne, joilla on mielessään arvollinen ja järkevä päämäärä: yhteiskunta, jossa kaikille on hyvä elää, tai ihminen, joka on oikeudenmukainen, ymmärtäväinen ja nauttii elämästään. Kun siis lapsenkasvatustaitoa tarkastellaan, tärkein kvalifikaatio on se, että itse on kiinnostunut, oikeudenmukainen, luova ja iloinen. Jos ei itse pidä itseään arvokkaana, mitä voi lapselle oikeasti opettaa?
Pitäisi muuten ehkä selittää näiden kahden suhdetta: [ymmärtäminen ja kuivakka asiantuntijuus].
* [merkintä: 2013-01] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [kategoria: kasvatus] * [vapaa kasvatus] * [päättää itse] * [lasten kasvattamisesta]