Aamulla, kun seisoit kallion reunalla 
ja huusit, miltä sisälläsi tuntui 
ja toivoit, että muistat tämän ikuisesti 
vain hyväksyntä voi sinut vapauttaa
Yöllä, kun olit sylissäni 
ja kaivauduit kiinni kylkeeni 
ja pelkäsit, milloin tämä loppuu 
vain puhdas tunne voi sinut vapauttaa
Myöhään, kun tulit lähemmäksi 
ja uskalsit luottaa hymyyni 
ja odotus kihelmöi ruumiissasi 
vain rohkeus voi sinut vapauttaa
Päivällä, kun katseellasi kutsuit 
ja löysit sanat itsellesi 
ja huomasit, että sinua kaipaan 
vain myötätunto voi sinut vapauttaa
Aiemmin, kun kuljit katua pitkin 
ja mietit, kuka oikein oot 
ja toivoit, että löydät tunteille peilin 
vain avoimuus voi sinut vapauttaa
Vuosia sitten, kun tapasimme ensi kerran 
ja sinä menit hämillesi 
ja kaipasit, että sinut silti huomaan 
vain rakkaus voi sinut vapauttaa
Pienenä, kun rakensit maailmasi 
ja panit sormen suuhusi 
ja mietit, mikä voisit vielä olla 
vain usko voi sinut vapauttaa
Aikoinaan, ennen kuin sinua oli 
ja olit kuitenkin mahdollinen 
ja sinulle oli paikka maailmassa 
vain toivo voi sinut vapauttaa