Pienenä juurten alla möyrii // multaista maata väistämättä // pieni lapsentaimi. // Sormensa työntää mehevään mujuun, // kääntyy istumaan, hyvin sujuu, // pilkistää takaa rungon.
Kosteus täyttää kaiken ilman, // vielä on siinä myös lämpöä illan, // lapsi venyttelihe. // Johan nyt pientä haukotuttaa, // siellä se kasvaa ja unta pukkaa, // unessa suuret suunnat.
* [merkintä: 2026-09] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [suuret unelmat korvautuvat pienillä]