jumalatar

Mon, 27 Jun 2005 12:42:04 +0000

Tunsin viimeksi kosketuksesi // kun l�hestyin mets�� // sumun roikkuessa harteilla // n�in kostein silmin puut, uniesi vartijat // silmin, joiden ripsiin tiivistyiv�t pisarat // jokainen oksa, jokainen runko // imi itseens� osansa siit� hyvyydest� // jonka annoit langeta p��llemme // Oi, ajattelin, nyt voin taas tuntea // k�ttesi kosketuksen jalkapohjissani // rauhallisen hengityksesi hiuksissani // vajota alas viile��n uneesi // Oi, ajattelin, nyt voin taas paljastua // heitt�� vaatteeni pois, tuntea mudan // maatuvat lehdet ihoa vasten // el�v�n mullan sormissa

Vaatteita vailla, mielt� vailla // min� annoin sumun virran vied� // hajoten, h�viten, kadottaen itseni // juoksin keltaisten lehtien yli // hyp�hdin, huusin, ulvoin, nauroin // "auuu!" kuin susi, joka kotinsa tuntee // sammalen sakean, satavuotisen, viitoittaman // tien varrella vastasivat huutoni kaiut // Oi, ajattelin, min� tied�n kyll� // kuka polkuni p��ss� minua vartoo // el�m�ni on suuruudestasi pieni laina // joka lopussaan lannoittaa muiden kasvun // Oi, ajattelin, mik� onni onkaan // tiet�� tuhoutuvansa ennen pitk�� // sortua, sulaa takaisin syliin // josta kerran nousi oma hehkuva tahto

Min� olen ylpe� siit� ruumiista // jonka annoit minulle kannettavaksi // omaan tahtoonsa se taipuu, n�ytt�en meille // miss� v�ikkyv�t maan huuman huiput // ruumiin v�kev�n syd�men v�kev� tahto // on ikuinen, polttava, kyltym�t�n tuli // joka ajan mittaan sy� sen kaiken // mink� ikin� itselleen omaksi luulee // Oi, ajattelin, on uskallusta // roihuta loppuun kuin raivop�� soihtu // kultaisen kytev�n t�hk�n ydin // tuleentunut, valmis ker�tt�v�ksi // Oi, ajattelin, mik� siunattu himo // onkaan alati etsi� toinen liekki // johon yhty�, leimahtaa hetkeksi // ja vaimeta tyydytettyn� tarve

Istun hiljaa piilossa // h�m�r� laskeutuu ylleni taivaalta // vaatteet p��ll�, suojassa, salassa // odotan omaa osuuttani pime�st� // pime� on minun omani, sen saan rikkoa // sen rikkoo sitten joskus se liekki // pieni ja arka, jota ruokin // kunnes se iloisesti loistaa peitt�en minut // Oi, ajattelen, miten minulle on hyv� // h�n, josta kaikki syntyv�t // antaessaan minun tuntea itsess�ni // osan siit� uuden lumon ilosta // Oi, ajattelen, kuinka vahvalta tuntuu // syd�men tieto siit� uudesta // joka aikansa ihmetelty��n tuhoaa minut // niin ett� p��sen l�mpim��n maahan