Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tunsin viimeksi kosketuksesi
kun lähestyin metsää
sumun roikkuessa harteilla
näin kostein silmin puut, uniesi vartijat
silmin, joiden ripsiin tiivistyivät pisarat
jokainen oksa, jokainen runko
imi itseensä osansa siitä hyvyydestä
jonka annoit langeta päällemme
Oi, ajattelin, nyt voin taas tuntea
kättesi kosketuksen jalkapohjissani
rauhallisen hengityksesi hiuksissani
vajota alas viileään uneesi
Oi, ajattelin, nyt voin taas paljastua
heittää vaatteeni pois, tuntea mudan
maatuvat lehdet ihoa vasten
elävän mullan sormissa
Vaatteita vailla, mieltä vailla
minä annoin sumun virran viedä
hajoten, häviten, kadottaen itseni
juoksin keltaisten lehtien yli
hypähdin, huusin, ulvoin, nauroin
"auuu!" kuin susi, joka kotinsa tuntee
sammalen sakean, satavuotisen, viitoittaman
tien varrella vastasivat huutoni kaiut
Oi, ajattelin, minä tiedän kyllä
kuka polkuni päässä minua vartoo
elämäni on suuruudestasi pieni laina
joka lopussaan lannoittaa muiden kasvun
Oi, ajattelin, mikä onni onkaan
tietää tuhoutuvansa ennen pitkää
sortua, sulaa takaisin syliin
josta kerran nousi oma hehkuva tahto
Minä olen ylpeä siitä ruumiista
jonka annoit minulle kannettavaksi
omaan tahtoonsa se taipuu, näyttäen meille
missä väikkyvät maan huuman huiput
ruumiin väkevän sydämen väkevä tahto
on ikuinen, polttava, kyltymätön tuli
joka ajan mittaan syö sen kaiken
minkä ikinä itselleen omaksi luulee
Oi, ajattelin, on uskallusta
roihuta loppuun kuin raivopää soihtu
kultaisen kytevän tähkän ydin
tuleentunut, valmis kerättäväksi
Oi, ajattelin, mikä siunattu himo
onkaan alati etsiä toinen liekki
johon yhtyä, leimahtaa hetkeksi
ja vaimeta tyydytettynä tarve
Istun hiljaa piilossa
hämärä laskeutuu ylleni taivaalta
vaatteet päällä, suojassa, salassa
odotan omaa osuuttani pimeästä
pimeä on minun omani, sen saan rikkoa
sen rikkoo sitten joskus se liekki
pieni ja arka, jota ruokin
kunnes se iloisesti loistaa peittäen minut
Oi, ajattelen, miten minulle on hyvä
hän, josta kaikki syntyvät
antaessaan minun tuntea itsessäni
osan siitä uuden lumon ilosta
Oi, ajattelen, kuinka vahvalta tuntuu
sydämen tieto siitä uudesta
joka aikansa ihmeteltyään tuhoaa minut
niin että pääsen lämpimään maahan