<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>jatkokertomus: velhonammatti</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in jatkokertomus: velhonammatti</description>
<item><title>jatkokertomus: velhonammatti</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/jatkokertomus%3A%20velhonammatti</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610316</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt; Moni uskoo ihmeparannuksiin. Se on typerää; jos tuollainen 
parantuminen olisi selitettävissä, ei se olisi ihmeparantuminen! jollei 
hänen mieleensä olisi tullut suuri velho nimeltään Garumitar joka 
suostui hänen pyyntöönsä ja samalla kavahti suuren haavan arpea, joka 
oli ilmiselvästi aivan tuore. Hän mietti, missä vaiheessa moinen haava 
oli voinut tulla hänen huomaamattaan ja ehtinyt vielä arpeutuakin; hän 
ei mitenkään osannut ottaa huomioon ihmeparantumisen mahdollisuutta. 
Mutta sen jaälkeen kun hän oli käynyt kaukana pohjoisessa pyhämaalla, 
jossa hän oli oppinut anjovisparantamista. Anjovisparantaminen oli 
vanhaa pyhämaalaista kansanviisautta, josta oli kerrottu vain harvoille 
ja jota metodia siten vain harvat tunsivat. Se on tosin vain yksi 
henkiparannuksen lajeista, muitakin on opittavissa. Mutta tämä ei ole 
mitenkään kiinnostavaa, niinpä puhumme jostain muusta. Esimerkiksi 
perunanviljely on erittäin hyvä aihe. Perunoita on hyvin monia 
lajikkeita, jotka sopivat eri tarkoituksiin. Uuniperunaksi mainio on 
Rosamunda, kun taas Sabina ei ollut hänen mielestä mitään muuta kuin 
roskaa. Hän päätti kuitenkin unohtaa täälaiset sivuasiat ja keskittyä 
olennaiseen. Mistä hän nyt tähän hätään hankkisi perulaisia anjoviksia. 
Niitä olisi varmasti Uudessakaupungissa ja pyhämaalla, mutta sinne 
olisi liian pitkä matka. Kuten hänen perunapeltojensakin poikki olisi 
toivotonta yrittää, joutui hän luopumaan myöskin tästä suunnitelmasta. 
Silloin hänen luokseen kuitenkin tuli hyvä haltiatar, joka sanoi, että 
hänen perunapeltonsa muuttuisi lentäväksi koneeksi tarvittaessa. Nyt 
hän tiesi, mikä merkitys sillä oli ollut, että Sabina oli muistuttanut 
häntä siitä, että niitä saattaisi olla saatavilla lähellä, 
inchytologisella laitoksella. Inchytologisen laitoksen johtaja sattui 
kuitenkin olemaan hänen vihamiehensä anjovisten katoamisten johdosta. 
Nyt hän päätti lähteä "hankkimaan" kaloja. Päivän päästä hän kuitenkin 
palasi kalojen kanssa. Hän käytti tietoaan anjoviksista ja valmisti 
niiden maksasta voiteen jonka avulla potilas paranisi. Palkkionsa 
saatuaan hän katosi kaukaisuuteen.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[kategoria: vanhat www-sivuni]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 29 Dec 2010 08:11:56 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
