Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Halk« illan ruskon auermaan käy lento joutsenen. Se ihmettelee, miksi rannoilla ihmiset vilkuttavat sen ohi lentäessä. Näillä hyväkkäillä on mielessä mehevä joutsenpaisti; suurin herkku, jonka kaihoisa tuoksu sai hänet muistelemaan menneitä. Se oli onnellista aikaa ennen kuin hän oli lähtenyt tälle viheljäiselle matkalle , mutta matka onnistuessaan olisi tuova hänelle m ainetta ja kunniaa, mutta miksi
jotain niin turhaa kuin pippuri , joka on myös arvokkaampaa kuin tuhat jalokiviaarretta. Mitä se voisi olla?
Ratkaisua etsiessäni törmäsin todella moninaisiin pulmiin. Jotkin olivat moraalisia, jotkin asenteellisia, eikä voi tietää mitä vaaroja vaikkapa salmonella voisi aikaansaada Greenpeacen suhtautumiselle sukupuuttoon kuoleviin joutseniin. Tällä hetkellä kuitenkin niin joutsenet kuin niiden suojelijatkin kiitävät kohti laskevaa aurinkoa, eikä yksin ratsastavien lintupoikien laulu koskaan kuole. Mutta se oli menneisyyttä, nyt hänen Täytyi miettiä Suuren Valkeahuippu vuoren valloitusta. Hän pätti kuitenkin kokeilla hitaamppaa ja varmempaa reitti Sillä myös kiertotie vie perille aarteen luo, eivätkä vain viisauden lähteet ole tietolähteitä. Olisiko tieto tuo kaivattu osapuoli?
Kohta kuitenkin tajusin, ettei niin voi olla. Ei tiedosta ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, sillä elossa pysymiseen on luonnonvalinta tarpeeksi.Muut vastaukset , jotka ihmistä alituiseen epäilyttävät, mutta joihin he vajavaisuudessaan joutuvat tukeutumaan, eivät anna heille joutsenen olemusta. Mutta kohota siivilleen - lentää pois käristyvän lihan hajusta - se on FENIX-ilmiö, jota ei Ellu Rehnkään ylittänyt. Nyt hän oli siis tämän mahtavan Ellunkin ylittämisen estäneen vuoren huipulla. Hänn tunteensa oli mahtava . Hetken kestäneen hurmion jälkeen hän muisti miksi hän oli tullut. Hänen siis tytyi etsiä pippurit ja palata niiden kanssa takaisin kaupunkiin joossa häntä kunnioitettaisiin suuresti. Mutta häntä ei kiinnostanut se mine ja kunnia hän olisi halunnut olla vapaa kuin lintukoira. Kuten rakastettu isähahmomme V.A.Koskenkorva on sanonut:
Turhaan sua rakastin,
Kunnes sen käsitin:
Vapautta et antanut
Kuin rahtusen vain.
Sitäkään tuskin sain,
Vaikka kuinka kovasti hain.
Ah sielun tuskaa
Mustaa
Ruskaa
Siinä kiteytyy maamme nykytilanteen olennaisin ydin elävästi kuin uudelleensyntynyt laulujoutsen. Tuo kaiken toivon ja nyyhkeen symboli! Tuo kaihon perimmäinen kohde! Miksi, oi miksi on meidän yhäti maassa madettava? Milloinka ssavutamme uuden tason elämäämme - tuon tason, jota hallitsee rakkaus ja liike! Tämä tapahtuma oli niin valtava ,että hän olisi halunut huutaa mutta hän vain hymyili kuin Ellu. Enää hän ei kaivannut vapautta, maine ja kunnia oli hänelle riittämiin. Valtava tunne joka oli syntynyt siintä kun hän ja pippurit olivat saapuneet keskelle riemuitsevaa väkijoukkoa oli kahlinnut hänet eikä hän enää miettinyt lintukoiria tai tunnetta vuoren huipulla. Hän kulki eteenpäin silmät ummessa, miettien kaiken merkitystä. Mikä oli tuo aarre, miksi siihen tarvittiin lintukoiria (tai oliko hän tarinan sankari), kadoten horisonttiin. Paikalla olevat ihmiset katsoivat hänen peräänsä kauan, kauan. Mutta kun hänen lähdöstään oli kulunut kaksi kuukautta, ei nälänhätää ollut enää.