jatkokertomus: Missinura

Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000

Missikisoista on viime aikoina puhuttu paljon. Siksi katsonkin aiheelliseksi ottaa ne puheenaiheeksi. Yritin sit� toistuvasti, mutta tuloksetta. Kukaan ei kertakaikkiaan ollut kiinnostunut wihreist� herneist�. Ja miksi olisikaan; eih�n nit� ollut milloinkaan n�hty t�ss� kurjassa maapallon viimeisess� kolkassa. Siell� h�n huomasi olevansa, kaukana rakkaista kisoistaan, paikassa, johon h�n ei ikin� olisi kilpailusta uskonut joutuvansa. H�n oli ep�toivoinen; h�nen oli saatava jostain l�mp��, ruokaa ja juomaa. N�m� parrakkaat ja yst�v�lliset villit eiv�t milloinkaan olleet kuulleet vihre�n v�rin k��nteentekevyydest�. Klorofylli ja fluoresenssi olivat n�ille onnettomille kuin ilmaa. Mutta herneet; voi, miksi en ollut ottanut niit� mukaani? "Ne" olivat saaneet h�net. "Oi, miksi koskaan ryhdyink��n missiksi", h�n ajatteli syv�ll� mieless��n. Silloin min� tulin ajatelleeksi, miten saattasimme viel� pelastua niitt�m�ll� kaikki puhkeamattomat kukat yksitellen ja s��li� tuntematta. Seuraukset saattoivat olla veriset, mutta iltaruskon kajo lohdutti j�lkimaailmaa sen surussa ja antoi toivoa uudesta johtajasta. Vihdoinkin h�n p��sisi misseydest��n, ja toinen missi astuisi t�h�n hullunmyllyyn. Min� tiesin, ett� h�nt� oli haukuttu ja ett� h�n oli ollut heikoilla: er�maassa, ruoka lopussa, vaikka h�n oli missi! Parrakkuus ei kuitenkaan ollut eduksi h�nen missinuralleen. Vain siirtym�ll� kasvisruokaan h�nell� olisi pieni mahdollisuus saada ymp�rilleen missille sovelias aura. Kuinka kuitenkaan nainen, joka ei milloinkaan ollut kuullut herneist� mit��n, voisi sen konsaan tehd�. Silloin, juuri silloin, tajusin, mist� t�ss� kaikessa oli oikein ollut kysymys. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Herneet! H�nt� oli huijattu. Nyt tiesin sen. Nyt kertoisin sen h�nelle. Kiiruhdin portaat yl�s, mutta liian my�h��n. H�n oli jo muuttunut zombieksi. Vain vaivoin sain heitetty� h�net niilt� sijoiltaan suoraan jorpakkoon. Ett� sellainen tapaus.

[kategoria: vanhat www-sivuni]