Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 02.11.2014) Aineistoni on suppea, mutta jotenkin on alkanut pistää silmään se, että muslimimaat ja -alueet ovat niitä, joissa infrastruktuuri on huono, kansa sivistymätöntä ja hallitsijat pysyvät vallassa subventoimalla polttoainetta ja perusruokaa kuten vehnää tai riisiä.
En tiedä, millaisia esimerkiksi Turkin, Indonesian, Egyptin tai Pakistanin tuloerot ovat länsimaihin verrattuina, mutta ainakin yhteiskuntaluokkien erot ovat aika huimia siltä osin, kuin olen voinut nähdä tai saanut kuulla. Suurista öljyntuottajamaistakaan harva jakaa öljytuloja yhteiskunnan kehittämiseen, kuten koulutukseen, kansalaisjärjestöjen tukemiseen tai kunnollisiin tietoverkkoihin.
Sulawesin-läpikulun aikana kristinusko on näyttäytynyt jotenkin valoisana uskontona, joka rakentelee hienoja yhteisiä juttuja. Buddhalaisuus on näkynyt vain yhden kylän pihatemppeleissä ja siinä, että lähialueilla oli helpompaa löytää tofu- ja tempeh-ruokaa. Islamista vaikutelma on ollut lähinnä, että tämän uskonnon avulla kestetään karua maailmaa.
Olen miettinyt, onko siihen oikeasti jokin syy, että muslimialueilla asiat ovat niin huonosti. Ja koska olen esittänyt jo mielikuvituksellisen teorian esimerkiksi IRC-protokollan sosiaalisista seurauksista, esitetään nyt sitten pari syytä, miksi Islam voi oikeasti tukeakin yhteiskunnan pysymistä eriarvoisena ja infrasteruktuuriltaan heikkona.
Ensinnäkin ja kiistämättömimmin, Islam on pelon uskonto. Suurin osa koraanista on varoituksia siitä, miten joutuu kadotukseen ellei pysy sydämeltään puhtaana. Islam tekee pelastuksesta melko henkilökohtaisen asian Allahin ja ihmisen välillä; muiden pelastus ei ole sinun kädessäsi eikä oikeastaan sinun ongelmasikaan. Koraani ei tuntemissani kohdissa näytä myötätuntoa kadotettuja kohtaan. Ei siis ole ihme, jos jokainen kiittää jumalaa siitä, mitä on saanut, ja jättää muiden huoleksi muiden osan. Eikä hämmästytä, jos paskoissa oloissa kasvanut mieluummin keskittyy varmistelemaan kuolemanjälkeistä elämää tai syyttelemään muita sen sijaan että järjestäytyisi vaatimaan oikeuksiaan.
Toiseksi, sikäli kuin tiedän, Islam tuntee köyhäinavun (almut kuuluvat hurskaan ihmisen hyveisiin) mutta ei varsinaisesti ohjaa yhteisiin hankkeisiin tai mihinkään kaikkia hyödyttävään. Näin kukaan ei ehkä kuole nälkään, mutta kansan suurten joukkojen tilanne pysyy samanlaisena kuin ennenkin. Erityismaininnan ehkä ansaitsee nuiva suhtautuminen naisten koulutukseen, jota Islam ei toki mitenkään kiellä, mutta sukupuoliroolitus tekee naisille haastavaksi huolehtia samaan aikaan urasta ja velvollisuuksista aviomiestä kohtaan.
Kristinusko on ehkä ollut hyvä kasvualusta ateistiselle humanismille siksikin, että sen sääntökokoelma on niin epämääräinen ja epäselvä. Mitä hyvän kristityn oikeasti täytyy tehdä? Ei yhtään mitään! Teologit eivät pidä edes selvänä, että kristinuskon ydin on jokin moraaliopetus. Kristinusko on puhtaasti uskosta kiinni, ja hyvä elämä vain seuraa aidosta uskosta.