Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Impotenssi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei mies kovetu yhdyntää varten niin paljon, että pääsisi naisen sisään. Samaa sanaa käytetään sekä miehen tilasta sellaisessa tilanteessa, jossa hän pyrkii työntymään naiseen muttei pysty, että (paljon useammin) yleisestä taipumuksesta impotenssiin. Minusta tämä kielenkäytön epäselvyys on oikeastaan oire siitä, että potenssi ("naimakyky") nähdään vinoutuneesti: sen selittämisessä painotetaan potenssia miehen ominaisuutena, jota miehellä on enemmän tai vähemmän, ja vastaavasti vähätellään osapuoliin, tilanteeseen ja tunteisiin liittyviä tekijöitä (seksuaalinen halukkuus).
Itse asiassa minulla on tunne, että miesten haluttomuus mielletään yleensä miehen ominaisuudeksi (kuinka kykenevä mies on), kun taas naisten haluttomuus mielletään sekin miesten ominaisuuksista johtuvaksi (kuinka puoleensavetävä mies on). Tämä ehkä lähtee siitä pohjaoletuksesta, että mies haluaa seksiä kaikesta ja kaikkialta, kun taas nainen pitää suostutella seksiin. Naisten seksuaalisesta kyvykkyydestä taas ei kukaan pidä kirjaa, eikä puoleensavetävyyttä arvioida sen perusteella, kuinka paljon miehet kiihottuvat harrastaessaan seksiä naisen kanssa, vaan sen, kuinka monet miehet ovat naisesta kiinnostuneita. Naisen puoleensavetävyydessä ei ikään kuin ole "suorittavaa" puolta.
Lienee aika selvää, että tämä ajatustapa ei kuvaa kovin hyvin todellisuutta. Naisten kostuminen ja miesten erektio vastaavat ilmiöinä toisiaan suhteellisen tarkasti, ja niihin liittyvät sosiaaliset ilmiöt ovat samanlaisia. Sekä miehet että naiset pelkäävät, etteivät kiihota kumppaniaan. Molemmat toivovat pystyvänsä yhdyntään (erektion tai liukkauden puolesta) sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa harrastettua seksiä he jostain syystä arvostavat. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että yhdyntä ei kuulu kaikilla ihmisillä normaaliin tai edes toivottuun seksiin, mutta en jaksa käsitellä asiaa tässä.) Molempia pelottaa jonkin verran mahdollisuus, etteivät pysty antamaan toiselle jotain, mitä tämä haluaa. Molemmat antavat seksiä ainakin nautinnonhalusta, henkilökohtaisena kunnian- tai ystävyydenosoituksena toiselle, sekä saadakseen arvostusta "seksuaalisesti kyvykkäänä" ihmisenä. Ja sekä miehistä että naisista lähes kaikille on tuttu tilanne, jossa oma haluaminen (ja kiihottuminen, ja pystyminen) on vähän niin ja näin, omat ja toisen odotukset seksin suhteen lähinnä häiritsevät kiihottumista, ja jos seksiä tulee, sitä ohjaa pystymisen vaatimus. Esimerkiksi miehet voivat haluta nopeasti yhdyntään, koska siitä tuleva fyysinen kiihoke estää erektiota laskemasta, ja naiset voivat haluta jatkaa esileikkejä pitkään, koska sen aikana voi kohottaa viipyilevää kiihottumista. (Näiden haluamiseen on toki muitakin mahdollisia syitä.)
Minua ärsyttävät ne "erektiohäiriöstä voi puhua" -mainokset. Tekisi mieli kirjoittaa siihen alle: "- mutta ainoa, mitä niistä näyttää saavan sanoa, on, että haluaa päästä siitä eroon." Joo siis, on olemassa ihmisiä, joilla on ihan oikea fyysinen tai henkinen lukko, joka tekee heidät kokonaan impotenteiksi. Suurin osa kuitenkin "erektiohäiriöisistä" on käsittääkseni ihan tavallisia miehiä, jotka eivät halua olla tekemisissä sen epävarmuuden kanssa, joka seisokin epäluotettavuudesta tulee. Minusta olisi parempi, jos tunnustettaisiin, että miesten seksuaaliseen halukkuuteen ei voi luottaa ja ihmiset antaisivat oman ruumiinsa päättää, milloin se haluaa seksiä ja milloin ei. Nyt Viagralla ja muulla tuetaan lähinnä seksin käyttöä sosiaalisena välineenä: tapana sitouttaa naisia itseensä ja saada arvostusta hyvänä rakastajana.
Koska seksuaalinen kykenemättömyys on lähes tabu, yritän miehenä kertoa vähän omista taipumuksistani. Kyseessä ovat siis jonkinlaiset impotenssimuistelmat, jee. Olen ehtinyt elämäni aikana ihmetellä paljon omaa kiihottumistani. Ehkä tästä tutkimustyöstä olisi hyötyä jollekulle muullekin. Minusta olisi ennen kaikkea mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ihmiset oikeastaan ovat erilaisia tässä suhteessa.
Ensiksi mainittakoon, että lähes kaikkien uusien kumppanien kanssa on ollut ensimmäisellä kerralla vaikeaa saada sellaista seisokkia, että yhdynnästä olisi tullut mitään. Mitä olen aiheesta ystävieni kanssa puhunut, kokemukset ovat samansuuntaisia. Joillakuilla yhdyntä ei ole luonnistunut (eikä sitä välttämättä ole sitten ollut mitään järkeä yrittääkään) yhdenkään seksikumppanin kanssa ensimmäisellä kerralla, joillakuilla taas on tiettyjä kumppaneita, jotka ovat alusta alkaen tuntuneet "omilta". Itselläni kokemukset, joissa seksi on heti ensimmäisellä kerralla vienyt yhdyntään, ovat olleet ihmisiä, joiden kanssa asiat ovat olleet jotenkin mutkattomia. Esimerkiksi jos nukun jonkun vieressä ja siinä on hyvä olla, saan helposti erektion. Jos kumppani sattuu olemaan aika kiihottunut tässä vaiheessa, on selvä, että yhdyntään tulee helposti edetyksi. Toisaalta joskus esimerkiksi se, että on voinut rauhassa hyväillä itseään (masturboida tjsp) on tuonut riittävästi kiihoketta, että on sitten päässyt sisään asti. Yleensä yhdyntä tuntuu sen verran kiihottavalta, ettei siinä vaiheessa enää ala pienetä. Ja sitten on ollut monta tapausta, joissa olen kiihottunut ja rauhoittunut monta kertaa mutta jatkanut kumppanini hyväilyä eri tavoin. Jossain vaiheessa sitten toinen on tarpeeksi liukas, että voi siirtyä eteenpäin.
Näissä tilanteissa, joissa kiihottuminen on hankalaa, pyrkimys yhdyntään ei johdu siitä, että se olisi jotenkin "parempaa" tai "oikeaa" seksiä verrattuna hyväilyyn. Yhdyntään pyrkiminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että vain se tuottaa tarpeeksi ärsykettä, että koko homma tuntuisi tosissaan seksiltä. Silloin taas, kun on muutenkin kiihottunut ja toista tekee paljon mieli, melkein mikä tahansa kosketus on kiihottavaa ja esileikkejä voi harrastaa paljon pidempään. Muutenkin tuntuu, että jos vain jompaakumpaa osapuolta seksi houkuttaa tarpeeksi, homma etenee suhteellisen hyvin. Hankalaa on vain silloin, kun molempien kiihottuminen on laimeaa.
Näiden tilanteiden vastapainoksi onkin niitä kertoja, kun seisokki kestää pitkään (tuntejakin?) erilaisissa esileikeissä. Tätä tapahtuu yleensä tuttujen ihmisten kanssa kun on muutenkin mukava olo. Tällöin, jos kumppani ei ole kovin kiihottunut, voi rauhassa tehdä tälle erilaisia asioita kiihottaakseen tätä. (Nautin kovasti kumppanin lääppimisestä eri tavoin, joten ei oikeastaan haittaa, vaikka toisen kiihottumiseen kestäisi aikaa.) Jos taas kumppanikin on oikein kiihottunut, seksistä tulee yleensä loistavaa ja siinä voi rauhassa tehdä useampia pano-, leikki- ja hyväilyjaksoja. Olen joskus ollut myös vähän puolinaisesti kiihottuneena oikein kiimaisen naisen kanssa; sekin on mukavaa niin kauan kuin toisen hyväilyt tuntuvat hyviltä. On hauskaa olla tavallaan toisen leikkikaluna, johon toinen purkaa halujaan.
Halukkuutta en osaa ennustaa mitenkään. Joskus aamuerektio tuntuu muhkealta ja tekee mieli seksiä, mutta pienikin ajatusten siirtyminen toisaalle rikkoo koko tunnelman. Joskus seksiä ei ole edes ajatellut etukäteen, mutta kosketukset vain tuntuvat älyttömän hyviltä. Yleensä erotan, milloin seisokkini on vakaa ja milloin taas altis laantumaan helposti, mutta joskus arvaan väärin enkä koskaan tiedä, mistä (epä)vakaus johtuu.
Pitkä seksistä pidättäytyminen ei anna taetta halukkuudesta, joskus jopa päin vastoin. Tilanne, jossa kaikkein todennäköisimmin olen halukas, on sellainen, jossa en ole harrastanut tolkutonta määrää seksiä mutta olen harrastanut kuitenkin vuorokauden sisällä jo kerran-pari. Tällaisessa tilanteessa on jostain syystä helpompaa kiihottua, seksiin on ikään kuin "käytäntöä". Tällä tavalla auttaa kumppanin tuttuuskin: on helpompaa harrastaa seksiä sellaisen kanssa, josta ruumiilla on jonkinlainen muisto ja odotus.
Takuuvarmoja kiihottumisen tappajia ovat erilaiset huolet ja muut. Koska huolet seksin sujumisesta ovat huolia nekin, kiihottuminen on monimutkainen juttu. Minusta on hauskaa, jos seksissä on jossain mielessä "säännöt"... koska on kiihottavaa miettiä, mitä haluaa tehdä toiselle ja mitä toinen haluaa tehdä itselle, ja masentavaa miettiä, mitä itse ei halua ja mitä toinen ei halua. Ja vapaa kokeileminen on ihanaa. Tykkään siitä, jos saan vapaasti tutkia toista tai toinen haluaa tehdä samaa minulle. Nykyään sanon usein ihmisille, ettei minulta välttämättä saa seksiä, koska en tykkää siitä tilanteesta, jossa on luiskahdettu varovaisuuden puolelta sille puolelle, jossa seksiä selvästi on tulossa. Usein tässä vaiheessa ei ole vielä niin kiihottunut, että tietäisi, onko tässä seksissä mitään hohtoa.
Se, mitä haluan loppujen lopuksi sanoa, on tämä: kyvykkyys ei ole kiinni kumppanin eikä omista ominaisuuksista, vaan suhtautumisesta seksiin ja ruumiin erilaisista vaihtelevista olotiloista. Seksiä on kivointa harrastaa silloin, kun on terve, hyvin syönyt, huoleton ja iloinen (katso yleinen elämänohje). Jostain syystä kohtuullinen univelka taas ei häiritse minulla kovinkaan paljon seksin harrastamista. Kun ette saa seksistä sitä, mitä haluatte, yrittäkää miettiä, mitä tosissanne haluatte, noudattaa omaa tahtoanne, ja ottakaa rauhallisesti: on kivempaa kehitellä suhdettaan toisiin ihmisiin ja katsoa, milloin ja mitä seksistä tulee, kuin yrittää aiheuttaa seksiä eri tavoin ja katsoa, mitä siinä sivussa ihmissuhteesta tulee. Myönnän kyllä, että suhteesta saa yleensä vähemmän iloa irti silloin, kun seksi on vähäistä, mutta paljo seksi ei takaa suhteen laatua millään tavoin.