<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>ellu</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in ellu</description>
<item><title>ellu</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/ellu</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1323541780</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Minä haluan kertoa teille Ellusta. Hän on reipas lapsi, 
suunnilleen keskikokoista pienemmän katajan kokoinen tai siis toisin 
sanoen jotain virtahevon ja lohen väliltä. Hän pitää suklaasta, 
kirjoista, tuulessa paukkuvista ovista ja liidulla maahan piirretyistä 
kuvista. Hän ei pidä maljakoista, joita pitää varoa kaatamasta, eikä 
tiskikoneista. Ne hän kiertää kaukaa. On myös muita asioita, jotka Ellu 
kiertää (moneen kertaan), mutta lähinnä huvin vuoksi. Tällaisia ovat 
esimerkiksi liikennemerkit ja liian itsestään selvät kysymykset.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image ellu-ja-pallo.png]]Tässä on Ellu. Hän tutkii palloa, ja 
hyvä pallo se onkin: sitä voi heittää, kierittää maata pitkin, nostaa 
ylös ja pudottaa. Suoraan sanoen, se on loistava pallo, sellainen johon 
voi luottaa synkkänäkin päivänä. Pallo ei ole kertaakaan jättänyt Ellua 
pulaan, ei edes sen kerran, kun Ellu vahingossa pudotti sen puroon. 
Pallo purjehti takaisin rantaan, ennen kuin Ellu olisi ehtinyt sanoa 
"Voi harmi, menetin huolimattomuuksissani yhden elämäni 
peruspilareista, ja nyt minun pitäisi syventyä mietiskelemään, onko 
millään pohjimmiltaan enää merkitystä, kun ei ole palloa näyttämässä 
suuntaa elämälleni."&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ellun ja pallon suhde ei ole ihan niin yksinkertainen, kuin 
ehkä luulet. Yleensähän ihmiset leikkivät palloilla ja pallot tekevät 
sen, mitä niiltä odotetaan, yhtä säyseästi kuin lampaat tai 
säyseämminkin. Niin ikään pallot ovat yleensä pieniä ja helppoja 
käsitellä, kun taas ihmiset ovat suuria ja hankalia ja tarvitaan isä 
(tai äiti, tai useampia) nostamaan sellainen ilmaan tai siirtämään 
huonoon paikkaan jumiutunut ihminen toisaanne.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image ellu-pallossa.png]]Ellu ei ollut aina palloa suurempi. 
Joskus pallo oli niin suuri, että Ellu mahtui sinne sisään, ja joskus 
taas Ellun vatsa oli kuin pallo. Näistä kahdesta oli myös muita 
yhdistelmiä, kuten pellu, allo, pello ja höpöhöpöhöpö.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Eräänä päivänä Ellun teki mieli vettä. Hanasta hän ei halunnut 
sitä juoda, se olisi ollut liian yksinkertaista; hän halusi mennä 
purolle, ja juoda siitä kirkasta vettä, kylmää ja puhdasta kuin vuoret 
itse, joilta vesi sai alkunsa. Ellu halusi harhauttaa muutaman 
kulauksellisen vettä suuhunsa kesken pitkän matkan korkeilta 
jäätiköiltä meren syliin. Suussa vesi ihmettelisi, mihin se oli 
joutunut, pyöriskelisi hiukan ympäriinsä ja etsisi uusia suuntia. 
Lopulta se rauhoittuisi, toteaisi että onhan sitä ihan hyvä suussakin 
olla (vaikka meri olisi kyllä ollut kiva, nyyh), lämpeäisi hiukan ja 
lopulta solahtaisi Ellun nieluun. Se ei olisi vedelle ollenkaan 
hassumpi kohtalo, mietti Ellu. Hän halusi olla toteuttamassa tällaista 
yllättävää käännettä veden elämässä.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image kastemato.png]]Mutta matkalla purolle Ellu huomasi 
jotain, mikä kiinnitti hänen huomionsa kokonaan. Maassa oli pieni 
kastemato, joka möngerteli ja kierteli ympäriinsä, niin kuin olisi 
ollut ulkona katsomassa, tuleeko ehkä sade - Forecan ennusteen mukaan 
muuten tulee. Ja Ellu pysähtyi, ja kumartui madon puoleen, ja sanoi 
sille "hyvää päivää, mato" mutta jäi sitten miettimään, pitäisikö 
kuitenkin olla kohtelias ja sanoa "herra mato" tai "rouva mato" ja 
kumpi oikeastaan pitäisi sanoa ja mistä ihmeestä ylipäänsä voisi 
tietää, onko mato rouva vai herra vai jotain ihan muuta, kuten "salskea 
nuorimies". Ihan varmasti mato kuitenkin oli jotain, esimerkiksi 
pötkylä. Mutta onko se sitten kohteliasta?&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image kastemato-purkissa.png]]Selvää oli kuitenkin, että 
madolle oli syytä tehdä jotain. Ellu meni takaisin kotiin, ja tuli 
sieltä purkki kädessään. Purkin pohjalle hän pani hiukan hiekkaa ja 
multaa, jotta kastemadolla olisi jotain tuttua ja lokoisaa. Ellu 
suunnitteli mielessään kokonaista lomakeskusta, jonka rakentaisi 
kastemadolle. Siellä pitäisi olla kaikkea, mitä kastemato ikinä voisi 
haluta. Hän rakentaisi kastemadolle uimarantoja, tunneliverkostoja ja 
juoma-automaatteja.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Kun on lapsi, joka tykkää kaikesta tällaisesta, on joskus vähän 
vaikea uskoa, että kastemadon unelmapaikka voisi olla sateinen ja 
masentava ojanpenkka, jossa on sopivasti multaa. Mutta vaikka 
juoma-automaatit eivät olekaan kastemadoille aivan välttämättömiä, 
kastemato kulki kuitenkin suhteellisen tyytyväisenä Ellun mukana. 
Maisemat vaihtuivat tasaiseen tahtiin, eikä muutamasta ylimääräisestä 
elämänkokemuksesta ole toki haittaa kastemadollekaan. Voihan se sitten 
kertoa kavereilleen tai lapsilleen, kuinka se kerran joutui mitä 
merkillisimpään paikkaan.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image ellu-ja-kastemato.png]]Kotona Ellu istuutui, veti 
syvään henkeä, kohotti purkin ja katseli sisällä kiemurtelevaa matoa. 
Kastemato oli alkanut selittää henkeviä, kun sillä nyt oli otollinen 
kuulijakunta. Itse asiassa mato oli juuri päässyt vauhtiin ja selitti, 
mitä ristiriitaisuuksia sen mielestä oli Kantin ''Käytännöllisen järjen 
kritiikissä''. Ellu kehotti matoa ottamaan rennosti, laski purkin 
pöydälle ja lähti tekemään madolle pirtelöä. Ellu itse piti 
pirtelöannoksesta, jossa oli:&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* jäätelöä * jugurttia * suklaata * suklaakastiketta * halvaa * 
sitruunamelissaa * tuoreita vadelmia * kermavaahtoa * lokumeita * 
tomusokeria * pistaasipähkinöitä * hunajaa&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ellu tutki jääkaappia ja mietti, mitä annokseen voisi vielä 
lisätä. Ulkona oli aurinkoista, joten hän meni terassille syömään 
annosta. Syötyään annoksen hän muisti taas kastemadon, jolle annos 
oikeastaan oli tarkoitettu; niinpä hän meni tekemään uutta 
annosta.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Kun Ellu tuli takaisin kastemadon luo, se ei näyttänyt enää 
kovin pirteältä. Ellu arveli, että matoa väsytti, ja päätti viedä sen 
takaisin ulos. Ulkona hän huomasi, että häntä janotti. Niinpä hän kävi 
vielä purolla ja kääntyi sitten kotia kohti.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[[Image ellu-ja-lepakko.png]]Kun Ellu palasi kotiin, oli jo 
pimeää. Ellua seurasi utelias lepakko, joka vikisi vähän säälittävästi. 
Ellu päätti ottaa sen unilelukseen. Kun he tulivat kotiin, Ellu 
kääriytyi peiton alle, lepakko kääriytyi siipiinsä, ja Ellu otti 
lepakon kainaloon. Ellu nukahti syvään, hyvin ansaittuun uneen 
puuhakkaan päivän jälkeen.&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Sat, 10 Dec 2011 18:29:40 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
