Sinä olet lapsi ja minä aikuinen 
sinä uskot vielä, minä epäilen 
sinä katsot tähtiin, minä mennyttä 
sinulla tuleva, minulla eletty elämä
Sinä avaat sylisi täynnä rakkautta 
rakkaus on sinulle leikkiä, vailla totuutta 
luulet kaiken antavasi, vailla ehtoja 
vain menetys kuvastaa oikein tahtoja
Huomaat vielä kyllä, kuinka vähenee elämät 
huomaat, kun mahdolliseksi luulemasi menetät 
huomaat, kun ei toteudu, mitä tahdoit toteuttaa 
huomaat, että kerran vain voi kaiken aloittaa
Minä elin kanssasi ja jaoin asenteen 
minä ryhdyin elämään, heräsin uudelleen 
minä uskoin pystyväni kaiken tekemään 
minä uskoin, että tulet samaan elämään
Et tiedä vieläkään, että olet mua julmempi 
et tiedä, miksi satutat, se lienee parempi 
et ymmärrä, ettet sanoin voi muuttaa asiaa 
et ymmärrä, että otat tahtomatta antaa
Sinä tahdot kaiken, mitä tarjolla vain on 
et tahdo uskoa, että olet mulle kohtuuton 
et anna olla, keskeytä, jos tuntuu hyvältä 
sä iloitset, etkä varo, tapat syvältä
Mitä oisin voinut tehdä, että tyytyisit? 
Ettet lisää yrittäis, vaan syliini jäisit? 
Mitä voisin tarjota, minä, kulunut ihminen? 
Mitä antaa, muuta kuin pettymyksen siemenen?
Sinä ehdit kasvaa, ehdit uutta rakentaa 
niin kuin minut tuhosit, sinut maailma tuhoaa 
me silloin toisiamme enää tuskin tunnetaan 
ehkä saamme haudassa toisemme uudestaan.