<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>edn-serialisointikieli</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in edn-serialisointikieli</description>
<item><title>edn-serialisointikieli</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/edn-serialisointikieli</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1450440600</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 18.12.2015) Huoh. Voisikohan joku selittää 
minulle, mikä edn:n (https://github.com/edn-format/edn) pointti on? Juu 
toki se on ilmaisuvoimaisempi kuin JSON, mutta toki meillä on ollut 
vaikka kuinka paljon kielispesifejä serialisointiformaatteja ennen 
JSONia, ihmisluettaviakin - mutta ne ovat kielispesifejä. [JSON 
esimerkkinä kehityksestä] johtuu juuri siitä, että siinä on niin vähän 
sisältöä, mitä mäpätä kielispesifeiksi tietorakenteiksi. Sitten ei 
tarvitse ihmetellä, miten tulkitaan esim. Rubyssa symboleiden 
nimiavaruudet tjsp.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Jos haluaa laajennettavan tietonotaation, [YAML] on 
huomattavasti paremmin suunniteltu, ja sen tyyppideklaraatiot on (aivan 
oikein) määritelty siten, että tyyppien nimet ovat globaalisti 
yksiselitteisiä. Syntaksi on myös huomattavasti ihmisystävällisempi ja 
oikeasti aika neutraali kieliriippuvuuksien suhteen. Jos taas haluaa 
minimalismia ja kieliriippumattomuutta tietorakenteiden 
serialisointiin, kannattaa harkita [Lisp]in S-lausekkeita siten, että 
listan ensimmäinen symboli aina kertoo sen esittämän tietotyypin.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2015-12] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä] * [kategoria: mv-mielipide] * [kategoria: 
työkalut]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Fri, 18 Dec 2015 12:10:00 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
