http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/ Recent changes in apulian ranta http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/apulian%20ranta http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1791977286 <p><ins>(nettipäiväkirja 14.10.2026) Olen matkalla, mutta luettelon sijaan haluan kertoa vain yhden asian, jonka muuten unohtaisin.</ins> <p><ins>Olin soittamassa rannassa nokkahuilua (mulle tyypillinen ajanviete), olin löytänyt täydellisen paikan jossa oli vähän tuulensuojaa ja auringon lämpö ja tuulen viileys tasapainossa niin, ettei tullut kylmä eikä kuuma. Lokit huusi rannassa ja aallot löi aallonmurtajaan -- Adrianmeressä oli tänä aamuna puhtia. Turistit meni siihen mihin turistit aina menee, eli katsomaan aaltoja siitä kohtaa, johon tulee kaupungin muurin läpi kävelykatu rantaan. Ne oli myötätuuleen musta, ja varmaan sai osansa mun soitosta. Pidin silmän enimmin kiinni, koska aurinko oli kirkas.</ins> <p><ins>Suurin osa ei kommentoinut kummemmin eikä juuri kiinnittänyt huomiota, mutta yksi tuli luokse. Hän kiitti ja tarjosi rahaa, josta kieltäydyin. Hän sanoi, että soitto oli kaunista ja kysyi, olinko varma etten halua rahaa. Kiitin uudestaan ja kieltäydyin. Hän ymmärsi, että soitan huvikseni.</ins> <p><ins>Hän päätti korvata soittoni toisella tavalla. Hän kävi hakemassa ehkä 15-vuotiaan tyttärensä, esitteli meidät ja sanoi, että hänen tyttärensä harrastaa laulamista. Puhuimme siitä, millaista musiikkia minä yleensä esitän ja millaista laulua tytär harrastaa. Kysyin, haluaako hän esiintyä hiukan. Äiti selitti tytärtään ujoksi ja tytär hymyili vaivautuneesti. Minä vakuutin tyttärelle, että vanhemmiten hän sitten rohkaistuu. Sitten voi laulaa missä vain! Ja tytär nyökytteli.</ins> <p><ins>No. Ajattelin, että tässä oli nuori vain puoliksi pakotettu hankalaan vuorovaikutustilanteeseen. Mutta kun olin vähän aikaa soittanut (äiti ja tytär jäivät kuuntelemaan) ja pidin seuraavan tauon, tytär vilkuttikin minulle omalähtöisesti, ja vilkutin takaisin. Eli ehkä se oli sittenkin aito kohtaaminen, aito ilahdutus.</ins> <p><ins>Joten menin kaupunkiin pohdiskelemaan. Barissa ei pyhättöjä puutu!</ins> <p><ins>Istuin ensin katukappelissa, mutta menin sitten Pyhän Nikolauksen katedraaliin katselemaan holveja. Kirkossa oli lähinnä turisteja, mutta sieluni silmin näin, kun perheet saapuvat jumalanpalvelukseen ja naimattomien neitojen povet kohoilevat laulun tahtiin. Nuoren tytön laulussa aukeaa jumalan valtakunta, se on taivas maan päällä, jumalattaren lahja lapsilleen.</ins> <p><ins>* [merkintä: 2026-10] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [tuulen olemuksesta] * [paikka: muurin harja]</ins> Wed, 14 Oct 2026 11:28:06 +0000