Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Tämä artikkeli on julkaistu Prometheus-leirin tuki ry:n jäsenlehdessä 2007. Ajattelin julkaista sen täälläkin, jottei vaivu kokonaan unohduksiin.)
Anarkismi on yksi niistä ihanista termeistä, joita käytetään paljon ja epämääräisesti. Myös useimmilla leireillä sanaa käytetään jossain vaiheessa: jos ei muualla, se mainitaan yleensä yhteiskuntapäivänä yhtenä mahdollisena yhteiskuntajärjestyksenä. Anarkismilla on kuitenkin paljon syvällisempiä yhteyksiä protuleireihin. Tämä artikkeli on lyhyt johdatus anarkismiin. Aineistona on käytetty erilaisia nettilähteitä sekä omaa pohdintaa.
Laajasti ottaen voisi sanoa, että anarkismin tarkoitus on poistaa sorto. Se ei siis ehkä pohjimmiltaan olekaan yhteiskuntateoria, vaan yksinkertaisesti teoria siitä, mitä on oikeudenmukaisuus ja miten se saavutetaan. Sortoa, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta on nimittäin se, että joku käyttää mielivaltaa pakottaakseen toisen tekemään sellaista, mitä tämä ei tahdo. Mielivaltaa puolestaan on vallankäyttö, jolle ei ole perustetta. Anarkismi pyrkii tilanteeseen, jossa vallitsee suurin mahdollinen vapaus, eivätkä ihmiset tee asioita pakosta, vaan omasta tahdostaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki tekevät, mitä mieleen juolahtaa. Häiriköinti ja ilkivaltahan ovat mielivaltaa: ne rajoittavat toisten vapauksia työntekoon, iloon ja valintoihin. Toisaalta anarkismi ei pyri tilanteeseen, jossa kukaan ei uskalla tehdä mitään, ettei vain häiritsisi toisia. Tällainen "vapaus" on alistumista vallitseville säännöille: pelkoa kyseenalaistaa kohteliaisuussääntöjä ja opittuja tapoja. Vapaus saadaan suurimmaksi, kun ihmiset ovat vapaita tekemään mitä vain, mutta toivovat toisilleen hyvää, ja ovat valmiit selvittämään riitatilanteet.
Tällainen anarkismi on levinnyt laajalle yhteiskunnassamme. Kun menette kavereiden kanssa kahville, onko teillä johtaja, joka käskee, mihin mennään? Tuskin. Usein joukosta löytyy joitakuita äänekkäitä, joita muut seuraavat. Mutta ei tämä ole mielivaltaa: muut seuraavat vapaasta tahdostaan, eivät pakotettuina. Kun leiriläiset tulevat leirille, yritättekö pakottaa heidät toimimaan oman mielenne mukaan? Ette tietenkään: mitä iloa olisi leiriläisestä, joka kannattaa suvaitsevaisuutta vain, koska muuten saisi turpaansa?
Joskus ihmisiä joutuu käskemään. Tämäkin on anarkismin periaatteiden mukaista, kunhan se ei ole mielivaltaista: pakolla on oltava perustelut. Käskyt on voitava kyseenalaistaa, mutta yhteisöllä on oikeus pakottaa yksilöä, joka mielivaltaisesti rajoittaa muiden vapautta. Milloin on vaikea sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, asia on selvitettävä.
Nyt tulee kuitenkin vaikeimmin ymmärrettävä asia. Yhteisöjen mielivalta yksilöihin on mielivaltaa sekin. Leiriläinen tai tiimiläinen, joka ei uskalla vastustaa yleistä mielipidettä, on yhtä lailla uhri kuin se, joka pelkää nyrkkiä naamaansa. Meidän vaikein tehtävämme on opettaa yksilöt nousemaan jopa yhteisöiden murskaavaa voimaa vastaan silloin, kun he ovat oikeassa. Vapaa mieli, hyvä tahto, halu selvittää riidat: siinä kaikki, mitä tarvitaan.