<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>Substansseista</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in Substansseista</description>
<item><title>Substansseista</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/Substansseista</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1293610315</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(Asiaa substansseista - tai substansseja asioista)&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;"Asioita on esimerkiksi juusto // ja pelikaanikin on asia // 
asioita ovat myös tursas ja viisumi // maailma on asioita pullollaan" 
//&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;-- Ultra bra&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;/Onko maailmassa mitään muuta kuin asioita?/ Kysymys saattaa 
kuulostaa omituiselta, mutta on perustavanlaatuisesti sidoksissa 
ihmisen tapaan jäsentää maailmaa. Jo sana "jäsentää" ilmaisee, että 
maailman ymmärtämiseksi se pitää jakaa osiin, jäseniin.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ihminen ymmärtää maailman sen jäsenten, asioiden, välityksellä. 
"Asia" on niin yleisluontoinen käsite, että sitä voisi kuvitella olevan 
mahdotonta analysoida. Kuitenkin antiikin filosofit, Aristoteles 
etunenässä, keksivät jokaisella asialla olevan kaksi selkeästi 
erottuvaa "puolta": muoto ja substanssi.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Substanssi merkitsee oletettua maailman rakenneainetta, massaa, 
josta kaikki muodostuu. Siitä, onko substansseja erilaisia vai onko 
kaikki substanssi samaa, on jonkin verran erimielisyyksiä ja kysymys on 
selkeästi substanssin käsitteen määrittelystä kiinni. Ensimmäisen 
tulkinnan mukaan substansseja on huomattava määrä, sellaisia kuin 
maito, rauta, alipaine jne. Toinen tulkinta taas mieltää nämäkin 
pohjimmiltaan samaksi asiaksi, eräänlaiseksi "merkiksi olemassaolosta". 
Yleensä filosofisen pohdiskelun kannalta ei ole merkittävää, kumpaa 
tulkintaa käytetään, ja niitä käytetään joskus sekaisinkin.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Voisi väittää, että yllä mainitut esimerkkisubstanssit ovat 
asioita, mutta se johtuu vain siitä, ettei ihminen pysty käsittämään 
substanssejakaan muuten kuin asioina. kun ajattelemme maitoa, 
ajattelemme jotain tiettyä maitokeskittymää, esimerkiksi sitä, miltä 
sen pinta näyttää, tai ehkäpä mieleemme tulee lasi täynnä maitoa. Juuri 
tämä ihmisen substanssiin lisäämä piirre on asian toinen puoli, 
muoto.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Emme pysty ajattelemaan maitoa ilman muotoa, mutta pystymme 
käsittämään tällaisen abstraktin käsitteen olemassaolon, koska näemme 
maitoa useissa muodoissa: maito ei ole sidottu yhteen muotoon, vaan 
valitsemme sille muodon tottumuksen tai sattuman perusteella 
ajatellessamme sitä abstraktisti. Niinpä ihmisen käsitevarastossa onkin 
paljon epäselkeitä, sellaisenaan epäkonkreettisia käsitteitä, jotka 
toimivat asioihin viittaavien käsitteiden yläkategorioina, eräänlaisina 
ominaisuuksina.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Puhuessamme substansseista perustamme siis ajattelumme siihen, 
että yritämme eristää kyseisestä substanssista muodostuneiden asioiden 
yhteiset piirteet, jotka sitten (oletettavasti) ovatkin substanssin 
piirteitä. Tällaisesta tarkastelusta on hyötyä vain siitä näkökulmasta, 
että substansseja on useampia ja niiden eriäviä ominaisuuksia voi 
kartoittaa. Tällaisessa tarkastelussa huomaa helposti kielen 
rajoittuneisuuden, koska kielessä on sanoja vain niille substansseille, 
joita esiintyy muista substansseista eriytyneessä muodossa: /mitä 
substanssia mielestäsi on kello?/&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Ihmiskieli on kehittynyt konkreettiselta pohjalta, ja suurin 
osa sen symboleista viittaa edelleen käytännöllisiin asioihin. Voin 
vain kuvitella, miten fiksuksi antiikin filosofi on tuntenut itsensä 
äkättyään substanssien olemassaolon.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;[kategoria: vanhat www-sivuni]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Wed, 29 Dec 2010 08:11:55 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
