Prinssi ja jellona

Wed, 01 Jul 2015 02:44:41 +0000

Prinssi Schutzpah nuorin on aika epeli. H�n siint�� kauas, h�nen sotisopansa her�tt�� vihollisissa kauhua. Kun h�n ratsastaa uljaalla ratsullaan, sinkoilevat kavioista kipin�t ja kannukset kimaltavat auringonvalossa kuin maan p��lle laskeutuneet t�hdet. Moni tytt� huokaa h�nen kohdallaan, ja monen kohdalla h�n hiljent�� vauhtiaan, suo tyt�lle aivan erityisen katseen, ehk� pys�htyykin hetkeksi ja lausuu jotain t�llaista: "Luulin, ett� l�hdin t�nne auringon houkuttelemana, mutta nyt ymm�rr�n, ett� teid�n kauneutenne t��ll� valaiseekin maat ja meret." (Miten kummassa [ikuinen aurinko] voisi kilpailla tosissaan kauniin neidon kanssa?)

Nyt prinssi Schutzpah on menossa niin sanottuun yleis�tapahtumaan eli siis paikkaan, jossa on paljon ihmisi�. Siell� j�rjestet��n kilpailu jos toinenkin, joihin osallistuminen on prinssin arvolle sopivaa. Prinssi Schutzpah aikoo my�s v�rv�t� sielt� muutamia kelpo veikkoja joukkoihinsa; kunnon soturi ei tule rahan vaan kunnian per�ss�, ja sit� prinssilt� kyll� l�ytyy.

Matkalla prinssi Schutzpah ohittaa naisen. Prinssi Schutzpah ihmettelee, mit� kummaa nainen vet�� per�ss��n. Se on k�rry, pienen kiesin kokoinen, mutta siin� on kalterit. Miksi kalterit, pohtii prinssi, kun sis�lt� kuuluu kova murahdus. Nainen pys�htyy hyssyttelem��n ja antaa k�rryihin jotain. Prinssi� kiinnostaa kovin, mit� naisella on k�rryiss��n, ja h�n k�y juttelemaan naisen kanssa.

"Kenet minulla on kunnia tavata?", kysyy prinssi Schutzpah, ja nainen vastaa: "Min� olen Hildamaria Oonantyt�r Ylisen pit�j�n Solapuron kyl�st�." Prinssi� kiinnostaa k�rryjen sis�lt�, mutta viel� ei sovi menn� asiaan: "Luulinpa, ett� Yliselt� olisi jo loppunut viehkeys kesken, kun se sit� neidoilleen niin jakaa, mutta jopa osoititte luuloni v��r�ksi. Pit�isik� muuttaa sinnep�in asumaan, jos siell� k�velee enemm�nkin tuollaisia maanp��llisi� jumalattaria?" Hildamaria Oonantyt�r painaa katseensa, mutta h�nen poskiensa hehkusta n�kee, ett� h�n on mieliss��n. "Kuinka noin hieno herra kiinnitt�� huomiota t�llaiseen tavalliseen tytt��n, menk��h�n nyt sent��n siit� kunniallisia ihmisi� kiusoittelemasta?"

"Harva nyky��n on yht� vaatimaton kuin kaunis, mutta teille n�kyy suodun sekin lahja. Mit�, hyv� neito, teill� oikein on k�rryiss�nne? Ja kuinka pystytte k�sittelem��n olentoa, jota varten tarvitaan tuollaiset kalterit?" jatkaa prinssi uteluaan. Hildamaria Oonantyt�r pysyy edelleen kohteliaana: "Siell� on jellona Aadolf. Mutta se on varsin s�yse�, herran ei tarvitse olla huolissaan. Kalterit ovat vain ihmisten rauhoittamiseksi. Oikeasti t�m� jellona ei tee pahaa, ellei sill� ole kova n�lk�." T�m�n kuullessaan prinssi Schutzpah haluaa kovasti n�hd� jellonan, ja kysyy, saako sit� vilkaista. "Vilkaiskaa toki, hyv� herra, mutta �lk�� pel�styk�, sill� t�m�n jellonan kieli on sit�kin ter�v�mpi kuin mit� sen lajitovereilla hampaat."

Kun prinssi Schutzpah katsoo k�rryyn, sielt� tiiraa Aadolf takaisin. Prinssiin tekee vaikutuksen jellonan suuri koko; tuntuu kuin tuollainen el�in voisi yhdell� loikalla kaataa kumoon j�reimm�nkin miehen. Jellona ei n�yt� kovin kiinnostuneelta, mutta yht�kki� puhkeaakin puhumaan: "Kas vain, nytp� sielt� kurkistaa joku, jonka varustuksen koreus vet�� vertoja minunkin harjalleni." Prinssi Schutzpah kummastuu, katsoo Hildamaria Oonantyt�rt�, joka pyyt��: "�lk�� pahoittako mielt�nne! Aadolf puhuu asiat, niin kuin ne ymm�rt��." Prinssi k��ntyy takaisin jellonaan. "Mik� el�v� sin� olet?" prinssi tiedustelee.

"Min� olen jellona. Min� raatelen ja tapan. Sen min� teen aivan rehellisesti ja se minun kuuluukin tehd�." Prinssi haluaisi tiet��, miten jellona on oppinut puhumaan, t�m� on ensimm�inen kerta kun prinssi n�kee puhuvan jellonan. Mutta jellona Aadolf jatkaa: "Min� karjun, kun Hildamaria k�skee, ja kuljetan sel�ss�ni lapsia turvallisesti, jos em�nt�ni niin haluaa. Ja siit� hyv�st� me saamme ruoan, em�nt�ni ja min�. Mutta kyll� min� pystyisin ottamaan ruokaa tarpeisiini, ilman mit��n temppuja ja armopaloja. Hildamaria sanoo, ett� se ei ole hyv� ajatus, ja niin min� kuljen h�nen mukanaan, sill� h�n on suora ja rehellinen, vaikka harva muu ihminen sit� on."

Prinssi Schutzpah miettii, mit� jellona haluaa sanoa kaikella t�ll�. "Eik� ole mukavaa, kun voi viett�� levollista el�m��? Eik� sinulla ole hyv� ihmisten kanssa?" Jellona vastaa: "Tekem�tt�myydess� tylstyy mieli. Kukapa ei haluaisi olla oma em�nt�ns� ja kulkea ja tehd� mit� haluaa, muilta lupaa kysym�tt�? Miksi sin� olet siin� ratsusi sel�ss� ja min� olen t��ll� kaltereiden takana? Mik� muu kuin ihmisten [pelko] minut pit�� t�nne suljettuna? Ja eik� sinua olisi kuitenkin enemm�n syyt� pel�t�, kun riehut t��ll� vapaana?" "Minuako?" prinssi �llistyy. "Niin, sinua juuri, sill� jos min� karkaan k�sist�, piiritt�v�t ihmiset minut keih�in ja miekoin, mutta jos sin� karkaat, sinulla on puolellasi sotavoimat ja kaikki mammona, jolla houkuttelet ja taivutat heikot mielet. Onko sinun jokainen tekosi ollut hyv� ja vastuullinen, kun sinua ei kukaan ole pit�m�ss� kurissa? Olivatko aikeesi kunnialliset, kun nostatit punan em�nt�ni poskille?"

Prinssi Schutzpah tuntee tuohtuvansa. "Eih�n nyt mit��n haittaa tee, jos silloin t�ll�in leikkii! Kyll�h�n suloisen neidon pauloihin lankeaa ylv�skin mies." Mutta jellona pit�� omansa: "Jos min� samaan tapaan v�h�n leikittelisin, mihin minun luontoni ohjaa, min� saisin siit� kalliisti maksaa. Ja min� kuitenkin mietin tekojeni seurauksia. Sinun tekosi saavat hyv�ksynt�ns� muilta ihmisilt�, ja he tekev�t sen siksi, ett� sin� annat t��ll� s��nn�t. Ja jostain syyst� he hyv�ksyv�t sen."

Hildamaria Oonantyt�r on huolestunut ja v��ntelee k�si��n. Prinssi Schutzpah vilkaisee sivuun ja huomaa, ett� t�ll� on huoli kaikesta. Prinssill� ei ole jellonalle vastausta valmiina, joten h�n k��ntyy Hildamaria Oonantytt�ren puoleen. "Onpa teill� siin� ihmeellinen el�in. Min�h�n j��n t�ss� sanailussa toiseksi." Hildamaria Oonantyt�r sanoo hiljaisella ��nell�: "Eih�n herra pahoittanut mielt��n. Se on vain viaton luontokappale." Prinssi haluaa v�h�n mietiskell�, mit� on tapahtunut. H�n antaa muutamia kultarahoja (niin! ihan oikeaa kultaa, niin kuin vain prinsseill� ja killanvanhimmilla on) Hildamarialle. "Min� pys�hdyn Kiilt�v�ss� Kaninkolossa. Ehk� haluatte tehd� minulle seuraa? Olen varma, ett� jos olette yht� yst�v�llinen kuin olette hyv� k�sittelem��n el�imi�, minulla on tiedossa mukava ilta, jos suvaitsette kunnioittaa minua seurallanne." Hildamaria Oonantyt�r vastaa yksinkertaisesti ja helpottuneena: "Mik��n ei olisi mieluisampaa. Kiilt�v�ss� Kaninkolossa siis."

N�in sanottuaan prinssi karauttaa tiehens�. Hildamaria Oonantyt�r myh�ilee. T�n� iltana ei Aadolfilta tule puuttumaan lihaa, eik� h�nelt� itselt��n suosiota; ehk�p� voisi laittaa p��lleen sen komeamman korsetin, sen, joka nostaa rinnat hyvin tarjolle, jos vaikka prinssi haluaisi niit� v�h�n hyv�ill�.

* [valinta: yrit� repi� kalterit irti] * [kirjoitetaan nyt edes jotain]