Pakkasrouvasta ja Talviherrasta

Mon, 27 Jun 2005 12:41:40 +0000

(Pakkasrouva on per�isin Taikatalvesta.)

Maailmassa on pakkasrouva. Aikojen alusta se on kulkenut lumi- ja j��lakeuksilla, yksin�isen� ja v�linpit�m�tt�m�n�. Sen ilme ei koskaan vaihdu, sill� se ei koskaan ajattele mit��n - eik� se koskaan kyll�sty, sill� se ei tunne asioita, se vain n�kee ne. Sen kylmyys on liikkumatonta, ja pakkasrouvan olemuksen voi aistia tyvenen� y�n� pakkasen kiristyess� ja puiden napsahdellessa.

Pakkasrouvan silmiin ei pid� katsoa, sill� sen silmiss� on niin suuri kylmyys, ett� kuka tahansa elollinen, joka niihin katsoo, j��tyy verisuonia my�ten. Pakkasrouva ei j��dyt� ilkeytt��n muttei my�sk��n tunne my�t�tuntoa j��tyneit� kohtaan, sill� se ei tunne mit��n. Pakkasrouvan maailma on kaunis mutta kuollut, eik� sill� ole mielipiteit�.

Pakkasrouvan lis�ksi on talviherra, talven herra, joka liikkuu ymp�ri maailmaa kylmyyden mukana. Talviherran voit tuntea tarpoessasi kasaantuneessa lumessa vastaviimaan, kun lunta ry�ppy�� taivaalta silm�t suu t�yteen eik� mik��n ymp�rill� tunnu pysyv�n paikoillaan. Talviherra on t�ynn� hilpeytt� ja raivoa, ja kun se oikein p��see vauhtiin, kukaan ei en�� osaa sanoa, onko se tosissaan vai ei.

Talviherra ja pakkasrouva tapasivat pakkasrouvan lakeuksilla ikuisen lumen ja j��n maassa. He suhtautuivat aluksi toisiinsa niin kuin kehen tahansa kohtaamaansa olioon: pakkasrouva tarkkaili talviherraa ja talviherra [tanssi] pakkasrouvan ymp�rill�. Ja ensimm�ist� kertaa pakkasrouva kiinnostui jostain: talviherran huimailussa h�n ensimm�ist� kertaa n�ki asian, jota h�n ei kyennyt sen paremmin voittamaan kuin ymm�rt�m��n. Samoin talviherra huomasi, ettei h�n voinut lumota, tappaa tai j�tt�� toista, vaan h�nen piti keskitty� ja hidastua.

Toisistaan heille virisi halu, vastavuoroinen halu saada toinen kiinnostumaan. Ja toisen huomio oli ensimm�inen asia, jolla oli heille oikeasti jotain merkityst�. Mit� enemm�n he viettiv�t aikaa kesken��n, sit� enemm�n he janosivat saada oppia ja tuntea lis��; mit� enemm�n he oppivat ja tunsivat, sit� t�rke�mm�ksi he toisilleen tulivat.

Talviherra ja pakkasrouva ovat toistensa maailmoiden keskipisteet. Mutta heist� ei koskaan tullut ilkeit�, koska heid�n olemassaolonsa ei ole koskaan ollut uhattuna ja niin rakkaus on ensimm�inen ja ainoa, mit� he ovat tunteneet. Eik� pakkasrouva voi nyky��n pakastaa pienint�k��n olentoa tuntematta surua; ja talviherra tarttuu hiuksiin ilkikurisuuttaan, voimann�ytteeksi tai himosta.

Enimm�kseen talviherra ja pakkasrouva ovat ihmisi�. He asuvat pieness� m�kiss� kaukana lumen ja j��n keskell�, pieness� l�mpim�ss� pes�ss� maassa, jonne muilla ei ole menemist�.

[kategoria: mytologia]