A (vastakohtapari subjektiivinen -
objektiivinen)
Subjektiivinen: tunteiden, henkilökohtaisten asenteiden, ajatustapojen tms. muuntama, värittämä, vääristämä. Tulkittu, esitetty jostain näkökulmasta, arvotettu.
Objektiivinen: tiukan yksiselitteinen, totuudellinen, värittymätön, yleinen, kiistaton. Tulkitsematon, "paljas fakta", tietoa ilman suhtautumista.
Ei liene vaikea arvata (jos on lukenut muita tämän wikin sivuja, esim. [relativisti]), että vastustan, tai oikeastaan pidän arvottomana ja vaarallisenakin objektiivisuuden käsitettä. Syyt ovat vanhoja ja tuttuja sekä tylsiä: ihmisen maailma koostuu pikemminkin asenteista kuin merkityksettömistä faktoista, kommunikaatiosta ei voi eriyttää henkilökohtaisuutta, objektiivinen tieto on jäsentymätöntä ja arvotonta. Objektiivisuus on päämääränä sekä saavuttamaton että hyödytön, ja mielestäni ihmisten pitäisi pikemmin paneutua siihen, miten subjektiivisuuden kanssa pärjätään.
[...]
Pieni sivuhuomautus: Aristoteles on myös käyttänyt näitä termejä (käännöksen jälkeen, en tunne alkuperäisiä), mutta jotakuinkin vastakkaisissa merkityksissä. Nykyinen käyttötapa perustuu ajatukseen, että pään sisäiset asiat ovat epäluotettavia ja vaihtelevia kun taas havainnon kohteena oleva asia nähdään oikeellisesti, jos niihin ei liity omaa suhtautumista. Tämä ajattelutapa on minusta omituinen ja vaikea ymmärtää, jos siihen pureutuu. Aristoteles taas ajatteli, että omia näkökulmia itseen on vain yksi kun taas muiden ajatukset ovat vain tulkintaa havainnosta, ja sen takia "subjektiivinen" tarkoitti riippumatonta esitystapaa ja "objektiivinen" muiden tekemää, värittynyttä esitystapaa. Joo.
Koska jälkemmäinen on lähellä fenomenologien ajatuksia, totean vain etten näe sitä hirveästi nerokkaampana: itsetuntemuksen kehittyminen vaatii käsityksiä ulkoisesta todellisuudesta, ja jotkin ulkoisen todellisuuden asiat vaativat käsityksiä itsestä.
----
Itse olen yrittänyt kaupitella luotettavuuden lähteenä polysubjektiivisuutta (joka on ruma sanahirviö): pyrkimystä hankkia käsityksensä mahdollisimman monenlaisista subjektiivisista lähteistä. Objektiivisuus on pahasta, koska se hämärtää puhujan/kirjoittajan motiivit ja tekee vaikeaksi vertailla tekstien luotettavuutta. Ja tietenkin, koska se antaa ihmisille harhakuvan siitä, että jokin on itsestään selvää.
[kategoria: filosofia]
''Ensin on ehkä kysyttävä, onko objektiivinen totuus olemassa ja voiko ihmisen subjektiivinen tajunta sen löytää. Itse vastaan näihin myöntävästi. Materialistisen näkemykseni mukaan subjektiivinen tajunta heijastaa objektiivista todellisuutta prosessina, jota tiedon jatkuva syveneminen ilmentää. Vaikka siis tiedon lähde on objektiivinen, niin tämänhetken tietämys on monella tapaa vielä subjektiivisuuden rajoittamaa. Täyttä vastaavuutta tuskin koskaan saavutetaan senkään vuoksi, että todellisuus on jatkuvan muutoksen tilassa, tosin hitaassa sellaisessa.''
''Huomattakoon, että empiiristen havaintojen avulla tunnistetut faktat eivät vielä ole objektiivista totuutta, koska subjektiivinen tajunta saattaa ymmärtää nuo faktat väärin. Konkreettis-esineelliset faktat ovat tiedostuksen lähtökohta, mutta tiedostamisprosessin on kohottava faktojen abstraktin käsittelyn kautta monimääritteiseen konkreettiseen tietoon, joka kuvaa objektiivista todellisuutta syvällisimmin ja konkreettisimmin. Abstraktissa käsittelyvaiheessa tunnistetaan ilmiöiden olemuspitoisuus, yksityinen ja yleinen, satunnainen ja välttämätön, syy ja seuraus jne.''
''Koska kaikki ihmisten vuorovaikutus on eräänlaista peliä, jossa A pyrkii saamaan B:n ajattelemaan ja käyttäytymään hänen tarve- eli arvojärjestelmäänsä vastaavasti, niin motiivit on nähtävä vuorovaikutuksen liikkeelle panevana tekijänä, eli ne liittyvät toiseen ongelmakenttään. Motiivit ovat subjektiivisia, mutta niistä ei ole ongelmaa objektiiviseen totuuteen pyrkimiselle, jos itse tiedostusprosessi ymmärretään materialistisesti. (Nyt minäkin paljastin motiivini)''