Muistojen kertomus

Thu, 24 Dec 2009 12:23:25 +0000

Olivatpa kerran ihmiset.

Ihmiset eliv�t, olivat ja tekiv�t kaikenlaista. Joitain asioita he tekiv�t sattumalta, joitain siksi, ett� ne tuntuivat hyvilt�, ja joitain siksi, ett� uskoivat niiden olevan hyvi�, hienoja, ihmeellisi�kin. Ja n�m� viimeksi mainitut, uskoon perustuvat tekemiset olivat kaikkein mielenkiintoisimpia.

Kerron muutaman esimerkin, jotta varmasti ymm�rr�tte, millaisista asioista on kyse. Moni ihminen uskoi, ett� lojaalisuus oli hienoa. Er�s heist� ei koskaan p��st�nyt irti yst�vist��n, ei, vaikka yst�v� sy�ksyisi taloudelliseen ahdinkoon tai j�isi kiinni murhasta... niin, ei edes, vaikka yst�v� loukkaisi verisesti h�nt�. Ja h�nt� arvostettiin, ainakin luotettavuudesta, vakaudesta, siit�, ett� h�neen saattoi tukeutua niin hyvin� kuin pahoina hetkin�.

Moni uskoi, ett� omillaan p�rj��minen on hienoa. Onneksi k�yt�nn�llisyys antaa usein rajat itsen�isyyspyrkimyksille. Silti muutama tahtoi eroon, paitsi suorasta riippuvuudesta tukijoista, my�s taloudellisesta riippuvuudesta yht��n kenest�k��n. Muutama meni niin pitk�lle, ett� hankki ensin omakseen tarpeeksi, ett� pystyi sill� s�ilym��n hengiss�, ja sen j�lkeen tuli toimeen omillaan. Tietysti omistusoikeuskin on t�ll�in kiinni ymp�r�iv�n yhteiskunnan laista, mutta kukapa haluaisi ry�st�� omissa oloissaan toimivaa omavaraistaloutta?

Kaikki usko ei kohdistu n�in k�yt�nn�llisesti. Monet unelmoivat rakkaudesta. Rakkaudesta voi nauttiakin, tietysti, mutta on aina v�h�n uskon asia, mit� rakkaus lopuksi tuottaa ja miten siihen kannattaa panostaa. Harva alkaa rakkauden tarjoutuessa miettim��n etuja ja haittoja, punnitsemaan tunteen kantavuutta ja vertailemaan vaihtoehtoja. Useimman ajatus on: nyt v�yl� on auki, edess� on jotain valtavaa, on ment�v�! Ja jotain suurta edess� yleens� on, jos ei ehk� aina juuri sit�, mit� odotti. Ja sit� suuremmaksi se k�y, mit� enemm�n siihen uskoo.

Kaikki rakkaus ei kohdistu ihmisiin. Maailmastakin voi hullaantua, voi seota sen kauneuteen. Voi pelk�n uskonsa ja oman el�m�nvoimansa varassa ratsastaa maailman aallonharjalla, katsoa ihmisten hy�kyj� kuin meren vaahtop�it�, sulkea silm�ns� kun maailman tuuli puhaltaa vasten kasvoja, ja maata sel�ll��n, kun maailman t�hdet tuikkivat loputtomassa syvyydess�. Loppujen lopuksi se on vain el�m��, liikkuvaa ilmaa ja pieni� valoja kaukaisuudessa, mutta ihminen lis�� siihen kauneuden olemalla paikalla, kokemalla. Kuka voi kiist�� sen hienoutta, mit� toinen kokee?

Ja niin kaikesta tulee muistoja. Vanhat ihmiset tarkastelevat el�m��ns� kuin kokonaisuutta, josta enimm�kseen tiet��, millainen siit� tuli. Jotkut katselevat taannoista intoaan ja iloaan inhoten, katuvin mielin: pitik� sit� niin iloita, mit�p� sit� silloin tiesi? Useat kaihoavat sit� uskoa, joka antoi merkityksen kaikelle tuntemattomalle. Moni ei tunne viel�k��n tiet�v�ns� kovin paljon, ja uskominen vain on syyt� ohjata niille, joilla puhtia riitt��.

Mutta mik� t�st� kaikesta tekee niin suurta? Mik� on sen todellinen sis�lt�, ett� pid�t k�dest� sit� yht� ihmist� �isell� kujalla? Mit� merkitsee kylm�n veden virtaaminen jalkojen ymp�ri, kun olet noussut aamupesulle teltalta kylmiss�si? Onko kynttil�n valossa jotain erikoista, kun talven hiljaisuudessa uskoudut yst�v�llesi? Onko jotain ihmeellist� siin� et�isyydess�, jonka joudut kulkemaan hankkiuduttuasi rannattomaan er�maahan?

Ja miss� muussa sit� merkityst� sitten olisi? Miten voisi m��ritt��, mik� on merkityksellist� ja mik� ei? Onneksi joka ihmisell� on itsens� antamaan merkityksi� asioille... menneille tai t�m�nhetkisille. Ja kun oikein katsoo, se valtavuus on joka puolella, joka paikassa asia, joka odottaa, ett� sin� annat sille merkityksen. Ole maailmalle uskollinen.

----

[Merkitykset�n tarina 2]