[...]
Maassa oli muotoja, jotka kuvasivat meitä. Keskellä oli kivinen
auringon kuva vastaavassa kohdassa, jossa meillä oli nuotio. Minut ja
ystäväni oli kuvattu sisiliskoksi ja käärmeeksi. Muut ystäväni olivat
salama, ympyrä, karhu, vedenpinnalta näyttävä merkki, sormus
ja nukkumapaikkaansa vaihtaneen merkki oli punos. Me olimme kovin
pysyvän näköisiä siinä maassa, kiinni kalliossa. Mietin, mitä
tilannetta merkit mahtoivat kuvata.
Salama alkoi kiillellä kuun valossa, ja minulle tuli huoli. Palasin
takaisin luolalle, mutta siihen kului pitkä aika, sillä käytävässä
eteneminen oli hidasta. Kun saavuin perille, ystäväni
salamaystäväni itki unissaan. Menin hänen viereensä ja
silitin hänen päätään, kunnes hän rauhoittui. Minua ei vieläkään
nukuttanut, ja tunsin kylmän yöilman koskevan välillä kasvoihini
samalla, kun pidin ystävääni sylissäni.
[...]