Ja joo

Wed, 01 Jul 2015 03:14:58 +0000

[...]

Yst�v�ll� oli jonkin verran nuhjuiset vaatteet. H�nell� oli samettihousut, pehme� kangastakki, hapsuinen kaulaliina ja hyvin palvelleet nahkakeng�t. Melkein kaikki oli mustaa tai hyvin tumman s�vyist�. Vain kaulaliina oli valkoinen. Ulkona oli kylm� ilma, mutta yst�v�ll� oli kuuma. H�n oli liikkunut liian lujaa. Nyt h�n aikoi hyp�t� jokeen. Se oli sillan alla. Ja kaiteen yli on helppoa menn�... ja vesi ~~vertaa~~ virtaa rauhallisena ja viile�n�. Yst�v� ui ensin ja sitten j�i kellumaan rauhallisesti, sill� h�n ei aikonut ponnistella. Ja virta vei h�net kauas kaupungista.

[...]

----

Min� asun lattioiden raoissa. Min� muistutan ihmisi� siit�, ettei koskaan ole tosissaan yksin. Min� vet�ydyn piiloon, kun p��lt�ni vedet��n matto, ja kudon seittej�ni k�ytt�m�tt�miin nurkkiin. Yleens� minua pel�styt��n, mutta harvinaisella, jumittavalla hetkell� minua katsotaan pitk��n: saanko toteutetuksi kunnianhimoiset suunnitelmani, kuinka pitk��n jaksan yritt�� hyp�t� kuilun yli, palkitaanko odotukseni seittiin lent�neell� �t�k�ll�?

Min� olin Vatikaanissa, kun katolinen kirkko jakautui kahtia, ja min� katselin katon rajasta, kun viimeinen keisari aloitti tuhoontuomitun kautensa japanilaisten nukkehallitsijana. Min� olin majassa, jossa Staalon tyt�r meni ihmiselle vaimoksi, ja kudoin rauhallisesti Hamelnissa, kun rotat ja lapset olivat jo l�hteneet. Jokaisessa tapahtumassa olin min� ja minun lukemattomat toverini, ja kaikkia niit� min� muistan omalla tavallani.

Minun majani on nyt kahden ihmisen maja, kun se aiemmin oli vain yhden. Ne tekev�t joskus semmoista: toisen tavallinen j�rjestely on toisen turvapaikka, jossa saa heng�ht��, ennen kuin tarvitsee kohdata taakseen j�tt�m�ns� asiat. Ne juoksevat ja j�rjestelev�t patjoja ja antavat toisilleen ruokaa ja pusuja ja rikkovat seittej�ni, jotka min� kumminkin teen taas takaisin. �isin ne ujostelevat toisiaan tai painautuvat vierekk�in, ja joskus niist� siki�� lis�� ihmisi�, vaikkakin aika hitaasti.

Minulla on oma sanonta: "jokaisella on vain kahdeksan k�tt�". Se tarkoittaa, ett� kaikkea ei voi tehd� yhtaikaa. Mit� enemm�n teet tietty� asiaa, sen v�hemm�n teet muita, ja mit� enemm�n teet mit� sattuu, sit� v�hemm�n teet mit��n tietty�. Voitko kuvitella, millaista on olla ihminen, jolla on vain kaksi k�tt�, ja joka voi siis pit�� vain kahta ihmist� k�dest� yhtaikaa? Ihmiset muodostavat ketjuja, eiv�t verkkoja, kuten min� tovereineni.

Kun minun majaani tuli yksi ihminen lis��, se piti viel� toisessa k�dess��n rantoja, kellareiden salaisia tapaamisia, sammutettuja tulipaloja ja illallisjuhlien hummereita. Sill� yhdell� k�dell�, joka oli vapaana, se kietoi vaivattomasti aiemman asuinkumppanini l�helleen. Toisen maja, toisen l�heisyys: kumpikin antaa omaansa. Lopussa molemmat ovat rikkaampia, mutta molemmilla on my�s k�det t�ynn�.

Min� kudoin ja me kudoimme, kunnes maja oli t�ynn� rauhaa ja unohdusta. T�llainen unohdus ei kuitenkaan vie mit��n pois, ei muistoja eik� tietoja tapahtuneesta - se vain antaa et�isyytt�, tavan suhtautua kaikkeen kuin tarinaan, joka tapahtui kauan sitten, toisessa galaksissa ja h�visi kuin uni. Ja niinp� minun majani kantoi sis�ll��n koko maailman historian minun kauttani ja kahden ihmisen historian asukkaidensa kautta. Kun maailmasta ei j��nyt mit��n muuta j�ljelle kuin t�m� maja, ei oikeastaan mit��n menetettyk��n.

[...]