Pojan nimi oli Gurgel, ja hän asui kerrostaloasunnossa isiensä ja yhden tajuttoman hyvännäköisen naisen kanssa, joka oli hänen isiensä ystävä. Gurgel oli kaunis poika, muttei kovin hyvä puheessa. Häntä pidettiin herkkänä, ja kutsuttiin siksi Hali-Gurgeliksi. Lempinimi ärsytti häntä paljon, mikä innosti ilkeitä ihmisiä käyttämään nimitystä. Hali-Gurgel oli neljätoista, kasvultaan miehen mittainen mutta kasvoiltaan lapsenomainen.
Vaikka Hali-Gurgel piti isiensä ystävää puoleensavetävänä, hän oli ihastuneempi koulun lähellä kioskia pitävään naiseen. Tämä nainen oli aika muodokas ja pienikokoinen, nuori ja luonteikas. Hän vitsaili yläluokkalaisten poikien kanssa ja nämä tekivät ison numeron siitä, että saivat ostaa tupakkaa häneltä vaikka olivat alaikäisiä. Kun yläluokkalaiset vitsailivat siitä, kuinka myyjämimmi taisi olla heihin ihastunut, Hali-Gurgel kiristeli hampaitaan ja meni vessaan kuvittelemaan, miltä tuntuisi puristella tuon ihanan topakan naisen rintoja.
Yläluokkalaiset olivat puolestaan kateellisia Hali-Gurgelille siksi, että olivat nähneet, millaisen naisen kanssa tämä jakoi asunnon. Hali-Gurgel ei tietenkään ottanut heidän selkääntaputuksiaan ja onnitteluitaan tosissaan, vaan ajatteli poikien vittuilevan. Eräänä päivänä häntä kiusoiteltiin tästä ja hänen reppunsa sisältö kaadettiin maahan: väittivät etsivänsä kondomeja hurmuripojan repusta. Hali-Gurgel lähti koululta itku kurkussa kesken koulupäivän, ei halunnut näyttää kiusaajille, kuinka paljon häneen sattui. Koulun portilla tyttö, jonka kanssa hän oli yrittänyt jutella edellisenä päivänä, haukkui häntä nössöksi. Hali-Gurgel ei halunnut vastata, kiristi vain askeliaan ja meni ohi. Maailma oli paska paikka eikä sen kanssa pitänyt olla missään tekemisissä.
Niin kuin usein käy, äänekkäät peittävät hiljaiset eikä Hali-Gurgel huomannut hiljaisia askeleita, jotka seurasivat häntä matkalla metsään. Ne pysähtyivät, kun Hali-Gurgel pysähtyi tutulle kivelleen kukkulan päälle ja ne odottivat, kun Hali-Gurgel vain istui kivellä ja tuijotti taivaanrantaa. Mutta kun Hali-Gurgel alkoi itkeä, askelten ottaja astui esiin ja kysyi varovaisesti syytä tämän itkuun. Se oli nuori tyttö jonka Hali-Gurgel muisti epämääräisesti alemmalta luokalta. Hali-Gurgel haukkui hänelle maailman ja arveli kuolevansa häpeään, jota tämänhetkinen itku pahensi osaltaan. Mutta tyttö ei olisi ilman itkua tullut hänelle puhumaan, ei olisi keksinyt aihetta. On jotenkin vaikeaa kehdata aloittaa keskustelua sillä, että toteaa seuranneensa toista salaa.
Mutta Hali-Gurgel painoi päänsä tytön syliin ja hänen kyynelensä kastelivat tytön farkkuja. Tytön tuoksu oli voimakas ja Hali-Gurgel olisi ehkä pitänyt sitä epämiellyttävänä, ellei se olisi niin konkreettisesti muistuttanut, että tässä oli lähellä joku, joka oli pitämässä hänestä huolta. Sitten tapahtui muita söpöjä asioita, jotka liittyvät pussaamiseen ja joiden vuoksi tyttö ja Hali-Gurgel eivät osanneet puhua keskenään luontevasti koulussa seuraavana päivänä vaan lähinnä esittivät, etteivät huomanneet toisiaan. Itkun mentyä Hali-Gurgelia ei huvittanut mennä kotiin, joten hän meni naapurikaupunginosan bensa-asemalle viettämään aikaa ja juomaan kahvia, kun taas tyttö ei osannut tai uskaltanut kysyä lupaa tulla mukaan vaan lähti kotiinsa Hali-Gurgelin kiitokset mieltään lämmittämässä.
Kello oli paljon, kun Hali-Gurgel tuli kotiinsa, ja hänen isänsä (joiden piti lähteä aikaisin teurastamolle) olivat jo nukkumassa. Näiden naisystävä sen sijaan oli keittiössä ja oli ilmeisesti juonut viiniä aika paljon. Vaatteet hänellä olivat kuin juhlaa varten mutta minkäänlaista aikomusta lähteä liikkeelle ei ollut havaittavissa. Hän jutteli Hali-Gurgelille ja sai tämän jäämään seuraansa, vaikka Hali-Gurgelista jutut olivat päätöntä höpinää. Mutta eipä nainen kauan viitsinyt kierrellä, vaan kertoi, mikä hänen mieltään painoi.
Naisen oli ollut tarkoitus mennä treffeille ja hän oli ostanut juomat, laittautunut ja lähtenyt matkaan. Kun hän oli tullut perille, mies ei ollut ollut kotona. Nainen oli koputtanut, soitellut perään: turhaan, miestä ei saanut kiinni eikä hänestä näkynyt hännän häilähdystä. Nainen oli palannut kotiin ja todennut asuinkumppaniensa menneen nukkumaan. Yksin ja turhautuneena hän oli alkanut juoda viinejä, jotka oli tarkoitettu juhlimiseen. Tarinaa seurasi pitkä liuta selvästi retorisia kysymyksiä miehistä ja heidän ajatuksistaan, joihin Hali-Gurgel vastasi niin kuin pystyi.
Sitten tapahtui jotain jännittävää: nainen valitti yksinäisyyttä ja pyysi Hali-Gurgelia paijaamaan itseään. Hali-Gurgel oli päivän kaikista eri tunteista aika puhki eikä olisi ehkä jaksanut alkaa miettiä, mitä mieltä oli nyt tästäkin. Mutta ei hän toisaalta hennonut jättää toista yksin, ja nuoret ovat niin helposti vietävissä: Hali-Gurgel antoi naiselle hellyyttä, ja mitä enemmän hän antoi, sitä suorasukaisemmin nainen sitä vaati, seksiin asti. Ja olihan se kiihottavaa ja tulemisen ajan Hali-Gurgelilla oli koko päivänä ainoan kerran sellainen olo, ettei tarvinnut miettiä, mitä pitäisi ajatella. Mutta jälkeenpäin hänen olonsa oli sekava, ja kun nainen nukahti tai sammui melkein heti Hali-Gurgelin tultua, Hali-Gurgel livahti hänen altaan, peitteli hänet, veti vaatteet päälleen ja meni ulos.
Hänellä oli jotenkin hurja tunne: hänestä tuntui, kuin hän olisi prinsessasoturi yössä, joka hyökyi häntä vastaan viileänä ilmana. Hän meni rautatiesillan lähelle katselemaan ohittavia junia ja miettimään, miltä tuntuisi hypätä sellaisen alle. Hän asettui selälleen katselemaan tähtiä ja mitä pitempään hän katseli, sen lähempänä hänen ajatuksensa alkoivat olla unta. Vaikka kaikki oli paskaa, nyt oli sentään tapahtunut jotain ja hän oli joku. Mutta ei hän vieläkään osannut mitään... ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän mietti, mitä aikoisi tehdä seuraavan kuuden vuoden aikana.
Unessakin hänen viereensä tuli joku outo ihminen: hän heräsi jonkun kainalosta. Mutta hän ei jäänyt kyselemään vaan kiirehti kouluun.