Maailma on aika suuri: 
oppimaan jos lähdit juuri, 
kaikella, mik' tulee vastaan 
opettaa maailma lastaan.
Kaupungit ja metsät tummat, 
kirkas valo, paikat kummat; 
yksi sulle "rakas" sanoo, 
toinen myötätuntoos anoo; 
ryhmät, virrat, ihmisetkin, 
unet, jotka katoo hetkin, 
kaiken tällaisen saat nähdä! 
Kunhan ohi ei välähdä...
Kun sä kuljet maailmassa 
kokemukset poimimassa, 
nämä runot muistuttavat: 
testaa polut, laululavat, 
katso joskus puiden taa, 
kysy mieli, käännä maa, 
mieti, miksi lapsi itki, 
kuka teiden penkat kitki.
Jos ne tuntuu vähäiseltä, 
muista, kysy vaikka keltä: 
vähäinen on kukin täällä, 
yksinäinen vuoren päällä; 
se, mik' antaa mieleen väkee, 
on se kaikki, minkä näkee. 
Täällä, yhden taivaan alla, 
kukin kulkee maailmalla.
Niinpä meistä, vähäisistä, 
asioista, ihmisistä, 
meistä koostuu maailmamme! 
Sitä nyt siis tutkikaamme.